lauantai 20. elokuuta 2011

Unelma toteutettu!

Seisomakorkeus, lämmitetty maito aamukahvissa, 107 neliötä, suihku... Tuntuu ihan oudolta! Palasimme eilen illalla kotiin ja ehkä tähän tottumiseen pari päivää menee. Kirjoitin nyt täydellisestä matkastamme loppuosan matkakertomuksen, lisäksi suunnitelmissa ovat tarkempi postaus Utöstä ja Laivakoiran suosikkipaikat -postaus. Onko toivomuksia, kumpi ensin? Mutta tässä nyt tämä maratonpostaus.

Österskär oli muutenkin kuin saunan osalta meille hyvin mieluinen paikka. Kaikki oli todella hyvin hoidettua ja siistiä ja isäntäpari hyvin ystävällinen ja vieraanvarainen. Nauratti myös, kun vanha isäntä oli kova kauppamies, hän myi meille niin erikoispostikortit kuin -merkitkin, tuoreita sämpylöitä, käytti kodissaan näyttämässä kuvaa siitä, kun Kekkonen vieraili. Paikassa oli jotain sellaista lämpöä ja aitoutta, että olimme molemmat ihan rakastuneita. Mies jutteli pitkät pätkät kalastuksesta ja ties mistä ja päätimme, että tänne ainakin tullaan ensi vuonna uudelleen. Vaan Österskäristäkin oli lähdettävä, aika vain kului niin joutuisaan.





Nämä pari päivää olivat selkeitä matkapäiviä. Havahduimme jotenkin siihen, että sunnuntaiaamuna meidän pitäisi olla kymmeneltä erään kehyskunnan kirkossa, kun miehen kummilapsi konfirmoidaan ja matka kotia kohti oli aloitettava. Österskärin idyllistä pääsimme vielä yhteen väli-idylliin, Stenskäriin. Siellä söimme yhdet reissun parhaista savukaloista, nimittäin vastasavustetut ahvenet. Voi, olisimmepa voineet jäädä tänne yöksi! Jatkoimme kuitenkin Rosalaan, joka oli ihan död.






Rosalaan saapuessamme tuuli jo aika lailla ja yön aikana tuuli nousi aina vain. Kerrankin tilanne oli se, ettei laituri ollut tyhjentynyt ympäriltämme, kun heräsimme. Kaikki muutkin tuntuivat olevan matkalla Hankoon ja kyttäsivät keliä. Merisää lupasi, että iltaa kohden tuuli heikkenisi kolmeen-seitsemään metriin sekunnissa ja me laskeskelimme, että jos neljältä lähdemme, niin siinä vaiheessa, kun olemme Hangon Läntisellä selällä, tuulen pitäisi olla jo ihan ok. Tämä oli koko reissun toiseksi pahin moka, joka ei kyllä ollut ihan omamme vaan Ilmatieteenlaitoksen. Selällä ollessamme tuuli oli nimitäin 13 m/s. Vain vähän pieleen siis... Kreisikryssintä oli kuitenkin ihan ok, vaikka väsyttävää toki olikin. Saatoimme todeta, että Båt on kyllä todella merikelpoinen ja kertaakaan ei pelottanut. Reissun pahin moka tapahtui vasta selän ohitettuamme. Olimme päättäneet mennä Hangon pohjoiseen satamaan, katsoneet, että sinne pääsee suht pienellä määrällä vendoja ja että satama on suojaisa. Jossain vaiheessa aloimme kuitenkin ämpyillä, että jos sittenkin Itäsatamaan ja päädyimme kääntymään sinne. VIrhe. Varsinkin Tulliniemen jälkeen tuuli oli jotain ihan käsittämätöntä, väylä kapea ja saimme tehdä tosissamme töitä. Rantautuminen oli ensimmäinen suoraan sanottuna perseelleen mennyt koko reissussa. Onneksi saimme todella hyvää apua kahdelta viereiseltä venekunnalta. Styyran puoleiseen veneeseen Båtin keula hieman kopsahti, mutta onneksi veneen omistajat olivat todella ystävällisiä ja sovimme, että mahdolliset vahingot tarkastetaan aamulla ja valossa, nyt kaikki keskittyivät vain siihen, että meidät saatiin turvallisesti kiinni. Lopulta olimme kiinni ja minä tein triplaköydet keulaan. Briiffasimme tilanteen läpi ja totesimme, että virhe tapahtui siinä kohtaa, kun päätimme poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta ja kääntyä sittenkin Itäsatamaan. Olimme aivan loppu ja todella nälkäisiä. Classic Pizza mainosti nettisivuillaan olevansa auki "tappiin asti", mutta ilmeisesti Hangossa tappi on kymmeneltä illalla. Kaikki muutkin paikat olivat kiinni, jopa nakkikiska. Mikä pettymys! Minä keittelin sitten pikanuudeleita ja mies järsi jotain sipsintynkää, mutta mieli oli maassa. Aamulla saatoimme onneksi todeta viereisen venekunnan kanssa, ettei heidän veneeseensä ollut tullut mitään pienenpientä nirhaisua suurempaa ja he halusivat ehdottomasti antaa asian olla todeten vain, ettei reissua, ettei jotain sattuisi. Kun aiemmin moitin Nauvossa viereistä porukkaa, niin tässä yhteydessä täytyy sanoa, että 99-prosenttisesti kohtasimme superystävällisiä ihmisiä ja saimme tosi hyvää apua, varsinkin täällä.

Hanko alkoi olla jo todella hiljainen kiivaimman kauden mentyä ohi. Aamulla olimme hakkaamassa Classic Pizzan ovia heti yhdeltätoista ja saimme kuin saimmekin pizzamme, kahdentoista tunnin viiveellä. Classic pizzasta täytyy muuten sanoa, että koirat saavat siellä tosi ystävällistä palvelua. Mietinkin, että voisin aloittaa blogiin Laivakoira seal of approval -tägin alle sarjan paikoista, joihin koiratkin ovat tervetulleita, koska niin monella purjehtijalla tuntuu kuitenkin koira olevan.



Hangossa tiivistyikin oikeastaan ainoa ongelma, mitä kohtasimme koko reissullamme. Koska olimme liikenteessä jo vähän sesongin ulkopuolella, niin todella moni paikka oli jo kiinni. Varsinkin sen jälkeen, kun koulut alkoivat, niin tuntui siltä, ettei missään ole ketään. Vaikka meistä onkin kivaa olla paikoissa, jotka eivät ole ihan täyteenammuttuja, niin esimerkiksi ruokahuollon kannalta hiljaisuus oli kurjaa ja esimerkiksi Rosala oli jo suorastaan aavemainen. Ensi vuonna täytyy tehdä ruokahankinnat veneeseen suunnitelmallisemmin ja pitäytyä sitten luonnonsatamissa mahdollisuuksien mukaan, etenkin loppupäässä reissua.

Hangosta suuntasimme ystävämme mökille vierailemaan pariksi päiväksi. Järnö olikin ainoa paikka, jossa vietimme reissun aikana kaksi yötä peräjälkeen. Ystävä emännöi niin ihanasti, ettei olisi tullut mieleenkään lähteä vielä yhden yön jälkeen. Vietimme täydellisen miniloman loman sisällä tehden kaikkea perinteistä mökkijuttua - saunoimme, pelasimme seurapelejä, kävimme kävelemässä, grillasimme, söimme ja joimme hyvin.






Tässä vaiheeessa reissua maltoin jo vähän lueskellakin purjehdusten aikana. Mietin reissuun lähtiessämme, että toin ihan liian vähän kirjoja, kun en ehtinyt kirjastoon ja jouduin tyytymään vain kahteen ostamaani pokkariin. Sitten olin iltaisin niin kanttuvei, etten todellakaan jaksanut edes vilkaista kirjaa ja ajattelin raahanneeni opukset ihan turhaan. No, yksi tuli luettua ja toinen aloitettua. Henning Mankellin Tanssinopettajan paluuta voin suositella, se oli taattua Mankell-laatua. Toinen kirja oli Jo Nesbön Kukkulan kuningas, joka ei ollutkaan Harry Hole -kirja ja vähän petyin siihen.



Järnöstä lähtiessämme meitä hemmotteli mitä kaunein purjehdussää ja olimme Elisaaressa juuri sopivaan kellonaikaan, vähän viiden jälkeen. Teimme Laivakoiran kanssa pitkän kävelyn ja varasimme saunan. Sauna kakkosessa oli mahtava pieni hiekkaranta (minusta on kivempi mennä rannasta uimaan kuin laiturilta) ja jopa minä uin, peräti kolme kertaa! Elisaarta voin muuten suositella lämpimästi ainakin pääkaupunkiseutulaisille lyhyemmän retken kohteeksi. Tilaa on todella paljon, joten tänne varmaan mahtuu aina, saunojakin riittää ja ainakin tuo kakkonen oli tosi hyvä, eikä se ollut liian kaukana laiturista. Vessat olivat siistit ja kävelymaastoja oli paljon ja kaikki oli tosi siistiä ja hyvin hoidettua. Lisäksi Elisaareen mennään tosi hauskaa pientä kaislikkoista väylää.





Perjantaiaamuna meillä oli myös ensimmäistä kertaa kello soimassa. Piti ehtiä ajoissa kotiin, kun Merisää ennusteli sellaista 18m/s-tuulta idästä alkavaksi perjantain ja lauantain välisenä yönä. Toinen liian Volvo Ocean Race -henkinen kreisikryssintä ei todellakaan houkutellut, eikä siihen olisi varmaan ollut mitään asiaakaan. Niinpä lähdimme matkaan kahdeksan aikaan Elisaaresta ja jonkinlainen ahaa-elämys siinä koettiin, koska olihan se aamu todella hienoa aikaa. Siltikään emme olleet ensimmäiset lähtijät vaan kaksi venettä ennätti lähteä ennen meitä. Ja millaisen päivän me taas saimmekaan! Oli ihanaa päättää reissu näin mielettömän kauniilla ilmalla!

Porkkalan selän jälkeen meitä odotti hauska yllätys - samanlainen kaveri! Mies sai kicksit siitä, että ohitimme heittämällä toisen Avance 24:n (itse asiassa kaksi kertaa, koska pysähdyimme matkalla venekerhon saareen etsimään unohdettuja pyyhkeitä) ja minä taas siitä, että sai kerrankin valokuva "omasta veneestä purjehtimassa". Kun eihän sitä tosiaan yhtään tiedä, miltä se oma vene näyttää purjeet ylhäällä. No, tältä. :)



Ja niistä pyyhkeistä... Voitteko kuvitella, että yli kuukausi sitten venekerhon saareen unohdetut maailman parhaat Gantin pyyhkeet olivat edelleen siellä. Jes!

7 kommenttia:

  1. Hyvä, että olette tallella. Jäin tähän blogiin koukkuun ja tuli jo vieroitusoireita ;).
    Hieno reissu! Hyvä juttu, että pyyhkeet löytyi.
    Ja kiva että oli ymmärtävät laiturinaapurit. Meillä oli tiukka paikka Inkoossa, kun meni käännös paalujen väliin pitkäksi ja saatiin oma keulavalo rikki, naapurille ei onneksi muuta kuin meidän värillisiä muovisäleitä, mutta jätettiin tiedot satamavahdille. Kehui, että rehellistä, kaikki ei ilmoita. Onneksi saatiin uusi lamppu heti seuraavana aamuna, kun ilmoitustaululta löytyi korjaajan mainos.

    VastaaPoista
  2. Kuulostipa mukavalta tuo teidän kesälomareissu! Montako yötä te vietittekään "tien päällä"?

    Ja mahtavaa, kun pyyhkeet löytyivät :)

    VastaaPoista
  3. Ihania vinkkejä, vielä joskus merelle!
    T.Järvipurjehtija

    VastaaPoista
  4. Tytti: Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään tuon isompaa! Ja pääasia tietysti aina, ettei ihmisille ja eläimille käy mitään. :)

    Vässykkä: 18 yötä oltiin eli melkein kolme viikkoa. Aika meni tosi nopsaan!

    Viherrys: Kivaa, että tykkäsit vinkeistä! :)

    VastaaPoista
  5. Teillä on ollut tosi hieno matka ja hania kuivia olet taas ottanut. Vähän harmittanut aina teidän puolesta, että osa paikoista on ollut kiinni :( Nopeesti kyllä meni aika, kun tuntuu, että ihan just vasta lähditte.
    Ja ihan mahtavaa, että sait pyyhkeet takaisin! :)

    VastaaPoista
  6. Kiva blogi sulla! Täällä toinen Avance 24:n omistaja. :)

    Ihan kiinnostuksesta kysyn minkälainen jääkaappisysteemi teillä on veneessä?

    VastaaPoista
  7. Vega: Aika kyllä meni ihan tosi kovaa vauhtia! Lähes kolme viikkoa oikein hujahti!

    riittap: Hauskaa, tervetuloa! Meillä on sellainen päältä avattava pieni jääkaappilaatikko (joka on muuten tosi tehokas). Sille on pieni kolo paaran puolella samassa kohdassa kuin mihin pentteri styyralla menee. Jääkaappi pitää siis vetää ulos, kun sieltä haluaa jotain, mutta ei se mun mielestä ole mitään kohtuuttoman hankalaa ollut.

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!