Paukkuliivien huolto

Veimme tänään paukkuliivimme Marnelaan huoltoon. Meillä on molemmilla Crewsaverin paukkuliivit, lisäksi Båtilla on yhdet Balticin paukkuliivit varaliiveinä. Muut liivit ovat kelluntaliivejä, eivätkä tarvitse vuosittaista huoltoa. Minun liivini ovat Crewsaverin Freedom 150 N:t. 150-newtoniset riittävät kuulemma pitämään melkein kenet tahansa pinnalla. Haastattelin Marnelan henkilökuntaa liivien huollosta, koska halusin oppia tekemään sen tarvittaessa itse.



Ihan ensiksi liivit avataan ja käydään huolellisesti läpi. Laukaisimesta katsotaan, että sen pienessä ikkunassa näkyy vihreätä - silloin laukaisin on toimintakuntoinen. Jos ikkunassa näkyisi punaista, laukaisin pitäisi vaihtaa. Laukaisimessa näkyy myös vuosi, johon asti laukaisin varmasti kestää toimintakuntoisena. Meillä tuo vuosi on vasta 2016, koska liivit on ostettu viime vuonna. Yleinen siisteys katsotaan myös. Pilli ja puhallusputki ovat kiinni ja ehjiä. Kotona liivejä huollettaessa liivi puhallettaisiin täyteen tuosta putkesta.




Huollossa liivit täytetään ja niiden annetaan olla täynnä noin vuorokausi. Löytyykö reikiä ? Vuotavatko liivit? Jos vuotokohtaa on hankalaa löytää, voi tuoda liivit aivan lähelle kasvoja ja etsiä reikää ilmavirran mukaan. Liivejä kannattaa myös kuunnella. Kuuluuko pihinää? Jos reikää ei näilläkään keinoin löydy, liivit laitetaan veteen. Kokeilin täytettyjä liivejä päälleni ja aikamoisen jämäkät ne olivat! Halusin tuntumaa siihen, miltä täynnä olevat liivit tuntuvat päällä.



Jalkaremmien käyttö on äärimmäisen tärkeää. Moni ei kuulemma niitä käytä tai suorastaan leikkaa remmit pois. Se on kyllä hölmöläisen hommaa, koska jalkaremmithän nimenomaan varmistavat sen, että liivi ei pääse valumaan pois päältä yläkautta. Koko kesän noita liivejä käytettyäni voin sanoa, että jalkaremmit eivät myöskään häiritse millään lailla. Niiden säätö alla olevaan vaatetukseen nähden sopivaksi käy minuutissa. Jos minulla on liivien alla pelkät bikinit, niin tietysti kiristän remmejä ja jos alla on pitkiä kalsareita, välihousuja ja purjehdushousuja, niin sitten vastaavasti löysään.



Huollossa käydään myös läpi liivin eri osat. Yleisilme tarkastetaan: repsottavatko teipit, ovatko lukitukset ja soljet kunnossa... Laukaisin irroitetaan ja vaihdetaan, jos se on mennyt vanhaksi. Testeissä vanhaksikin menneet laukaismet ovat voineet toimia, ainakin sitten manuaalisesti käytettyinä. Ne ovat siis hyvin luotettavia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että veteen putoaja voi olla tajuton, jolloin hänestä ei ole itse täyttämään liiviään.

Laukaisin voidaan irroittaa ihan vain kolikkoa apuna käyttäen. Joidenkin liivien mukana tulee tarkoitusta varten oma työkalunsa. Kolikko tai työkalu työnnetään omaan koloonsa laukaisimen sivussa, mikä avaa lukituksen. Sen jälkeen laukaisimen alla olevaa mustaa osaa käännetään ja laukaisin irtoaa.




Laukaisimesta voi vielä tässä vaiheessa varmistaa, että se on vihreällä, siis toimintakunnossa.



Laukaisimessa on kiinni hiilidioksidipatruuna, jonka voimasta liivi täyttyy. Myös patruunassa on päiväys merkittynä. Siihen on merkitty myös paino täytenä. Patruunan voi siis punnita, jos ei ole ihan varma, onko se tyhjentynyt vai täynnä. Varapatruunat kuuluvat joka veneen varustukseen!



Sitten vaihdettu/tarkastettu patruuna sujautetaan takaisin liivin sisään. Sen on tärkeää jäädä pystysuuntaisesti. Laukaisin asetetaan takaisin paikalleen. Aina, kun laukaisin on otettu irti ja laitettu takaisin, on tärkeää täyttää liivi. Tällä varmistetaan se, että laukaisin on laitettu tiiviisti ja että liivi ei vuoda.



Jäät eivät olleet vielä lähteneet ainakaan Sarvastosta. Se oli muuten toinen venekerho, jota harkitsimme viime vuonna. Jollas on miljöönä miellyttävä ja kerho on saanut kehuja. Tuolta on kuitenkin "merelle" pitkähkö matka.




Crewsaverin omat opetusvideot liivien huollosta löydät täältä.

Kommentit

  1. Olipa hyvä postaus liivien huollosta, Bisneskissa kiittää!

    VastaaPoista
  2. Bsneskissa: Kiitos itsellesi kivoista sanoistasi! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos hyvästä postauksesta!

    Mulle sanottiin jossain venelilytarvikeliikkeessä, että painelaukaisimella toimivia paukkuliivejä ei saisi/voisi itse huoltaa, vaan ne pitäisi aina viedä "merkkihuoltoon", mutta en tiedä väitteen todenperäisyydestä tai siitä, koskeeko se kaikkia merkkejä (oltiin ostamassa meidän Spinlockeja). Onko sulla tietoa asiasta? Me päädyttiin suola/selluloosapanoksella toimiviin lähinnä just sen takia, että ne varmasti saa ja voi huoltaa itse.

    Olen ehdottomasti samaa mieltä jalkaremmeistä, käytän niitä aina (ja tilanteen vaatiessa myös valjaita), eli safety first. Musta se on vähän sama kuin turvavyöt autossa, ei tulisi mieleenkään olla käyttämättä.

    Mulla on Sarvastosta paljon hyviä muistoja, se oli meidän venekerho silloin kun olin pieni. Nykyinen venekerho on miehen lapsuudenaikaiseen venekerho, mutta vaihto on todennäköisesti edessä laituripaikan takia - purjevenettä on vähän turha pitää siltojen takana motissa sijatsevan venekerhon laiturissa, eikä venepaikan etsiminen muualta joka kesälle erikseen enää toimi. Et varmaan ole paljastanut täällä blogissa, mihin venekerhoon te päädyitte?

    /Gitta

    VastaaPoista
  4. Blogissani on haaste sinulle ♥

    VastaaPoista
  5. Gitta: Jaa, enpäs tiedä muista merkeistä. Marnelassa taas sanottiin, että huolto olisi hyvä osata tehdä itsekin. Varsinkin, jos jossain kaukana saaristossa tippuu vaikka liivit veteen tms., jolloin pitää tietysti vaihta laukaisin ja panos, niin se on hyvä osata tehdä itse. Joten enpä tiedä, toivottavasti joku muu osaa vastata täällä boksissa.

    En ole nimeä maininnut, mutta kaikkia siellä päin liikkuneet varmaan tunnistavat paikan, joten ei se mikään suuri salaisuus ole. Sanotaan näin, että Espoon suunnalla olevan ihanan satamaravintolan, joka tarjoaa erinomaista vuohenjuustosalaattia, yhteydessä oleva venekerho on meidän kotikerho. Tosin meidän vene ei ole vielä saanut sieltä paikkaa. :)

    Mii: Kiitos, olipa hauska haaste! :)

    VastaaPoista
  6. Itseänikin ihmetytti moinen kielto, kun pidin itsestäänselvyytenä sitä, että liivit pitää pystyä huoltamaan itse jo mainitsemistasikin syistä, mutta uskoin kuitenkin myyjää. Nyt tämän postauksen innoittamana googlasin tuota huoltoasiaa vähän tarkemmin, ja ainoastaan jotain superhardcoreolosuhteisiin tarkoitettua 275N liiviä ei saa huoltaa itse (ymmärrettävistä syistä), muut painelaukaisimelliset kylläkin. Näin jälkiviisaana vähän harmittaa, etten ottanut Hammaria, mutta tuskinpa eroa edes huomaa käytössä.

    Mun ajatukset venekerhosta osui siis oikeaan. :) Itse olen miettinyt samaa kerhoa, mutta mies ei oikein innostu vuosien venepaikkajonosta. Tosin mun logiikalla sinne meillä olisi edes joskus mahdollisuus saada vene, kun taas nykyisen kerhon edustalta tuskin ikinä poistetaan niitä siltoja niin, että sinne pääsisi järkevästi purkkarilla... Ja tarkoitus ei ole udella, mutta omaa tilannetta ajatellen kiinnostaisi myös, miten olette ratkaisseet venepaikka-asian kerhon paikkaa odotellessa.

    Pahoittelut näillä ylipitkillä kommenteilla spämmäämisestä, mutta tosielämässä en juurikaan tunne muita naispurjehtijoita joiden kanssa fiilistellä ja pohdiskella näitä juttuja... :)

    /Gitta

    VastaaPoista
  7. Ensiksi onpas kivat housut.

    Me kans ajateltiin pysyä venekerhossamme, vaikka kohta oma laituri tuleekin ja saadaan vene sinne. (Ja eihän meillä ole Lontoon vuosina ollut edes venettä.) Mutta kerhon saari on niin kiva, että kannattaa jäsenmaksut maksaa, niin pääsee aina halutessaan sinne. Ja siellä oli ainakin seitsemän-kahdeksan vuotta sitten syksyisin hyvät suppispaikat.

    VastaaPoista
  8. Gitta: Äläs nyt, mun mielestä yks bloggaamisen parhaita puolia on nimenomaan kommenttiboksissa syntyvä keskustelu! Kiitos siis, että osallistut siihen. :)

    Meidän vene on ollut stadin paikalla viime kesänä ja tänä vuonna nyt sitten odotellaan, että mitä käy. :) Moottorivene oli meillä myös aina kaupungin paikalla, ollaan oltu hinta-laatusuhteeseen erittäin tyytyväisiä. Jos ei saada vielä tänä kesänä venekerholta paikkaa, niin otetaan sitten taas kaupungin paikka. Suosittelen!

    Anna: Ne kerhojen saaret on kyllä ihan parasta! Minkälainen vene teille tulee? Motskari varmaan?

    VastaaPoista
  9. Joo, motskari, jos rahat riittää. Kysyin just mieheltä mikä olis kiva, niin kuulemma ihan pappatyylinen Targa olis kiva perheveneeksi. Varsinkin, kun dieselikin on niin kallista nykyään.
    Mä tunnustan, että oikeastaan pelkään purkkareita. Mitään niin pelottavampaa ei ole kuin masto ja köli. Mä en edes uskalla uida veneen vieressä, en edes soutuveneen tai kumiveneen. Hyi kauheeta.

    VastaaPoista
  10. Anna: Muakin jännitti purkkarit aluksi, varsinkin kun mun oli niin vaikeaa uskoa, ettei se purkkari voi oikeasti kaatua. :)

    Polttoaine on tosiaan ihan sairaan kallista nykyään. Meillä se ei tietty paljoa vaikuta, kun tankataan vene ehkä kerran tai kaksi kesässä. :D

    VastaaPoista
  11. Kiitos hyödyllisestä postauksesta! Olen yrittänyt googlettaa venetarvikeliikkeitä, jotka huoltaisivat paukkuliivejä, mutta tuloksetta. Sitten mieleeni muistui tämä postaus ja nyt tiedän, mihin vien liivini huoltoon. :)

    VastaaPoista
  12. Kyllä purjevene voi kaatua ja upota kunnon tuulenpuuskasta. Silloin, kun purje/masto kääntyy veteen asti ja ja purjeen päälle pääsee vettä, niin se paino pitää veneen kyljellään. Tilanteen voi ratkaista esim katkaisemalla köydet puukolla purjeesta, jolloin köli taas jaksaa nostaa veneen normaaliasentoon. Jos köysiä ei katkaise ja luukku/luukut on auki, niin vene uppoaa.
    Kaikista vittumaisimpaa on, jos köli tipahtaa kesken matkan, jolloin vene pyörähtää parissa sekunnissa täysin ympäri maston painosta ja uppoaa.
    Köli on kiinni pulteilla, joista kannattaa pitää huolta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun juttelet ja oot messissä. :)