tiistai 26. kesäkuuta 2012

Pinnahaasteen raportti



Juhannus meni ja sen myötä sulkeutui myös pinnahaasteen aikaikkuna. En päässyt ihan tavoitteeseeni, ajoin juhannuksena veneen laituriin vasta viidettä kertaa. Mies varmaan katui sanojaan, kun lähestyimme jonkinlaisella tuulella siinä ja hän päästi suustaan, että ajaisin niin kovaa kuin uskaltaisin. Hänellä oli tarkoituksenaan varmaan se, että tuuli ei lähtisi painamaan venettä vaan ohjailuvauhti säilyisi loppuun saakka. Minätyttö se luukutin loppuun asti. Laiturin onneksi pelasti siellä vastaanottamassa ollut ystävämme. Nyt jo naurattaa, kun mies huusi metrejä keulassa. "Viisi, neljä, kolme, kaksi, hiljennä, hiljennä, HILJENNÄ!" Edellisellä kerralla olin ottanut vauhdin pois hieman liian aikaisin ja olin ajatellut, etten tee nyt samaa virhettä. Keskimäärin suoritukset ovat siis olleet hyviä. :D


Ensimmäinen rantautuminen tapahtui Seilissä. Olin tarkka siitä, että ekan kerran pitäisi olla tuuleton ja laiturin tyhjä. Seilissä nämä toteutuivat ensimmäisen kerran ja sydän pamppaillen pysyin pinnassa kun lähestyminen alkoi. Olin vannottanut miehen komentamaan heti, kun pitäisi laittaa kone tyhjäkäynnille ja heti, kun pitäisi alkaa jarruttaa. Mies tiputti ankkurin ja meni sitten keulaan. Jarruttaminen onnistui hyvin ja vene pysähtyi juuri ennen laituria ja mies pääsi vaivatta astumaan sille ja kiinnittämään köydet. Minulla oli leveä hymy naamallani koko illan. Mikä fiilis!

Seuraava kerta olikin sitten Aspössä. Siellä puhalsi hienoinen sivutuuli ja laiturissa oli muitakin veneitä, mutta sain jonkun ihmeellisen rohkeuskohtauksen. Ajattelin, että joku tulee kuitenkin ottamaan köydet, niin hän varmasti myös estää sen, etten aja laituria pahki. Rohkeutta edesauttoi myös se, että tuuli painaisi meitä pois päin muista veneistä. Pyysin miestä taas ihan varmasti sanomaan, koska pitää pysäyttää. Ja niin se Båt taas pysähtyi. Tyylipuhtaasti. Huh. 


Kolmannen kerran minun piti ajaa laituriin Kasnäsissä, keli olisi ollut ihan optimaalinen. Laivakoira kuitenkin sekoitti pasmani tipahtamalla veteen lopussa ja tyrkkäsin pinnan miehelle. Otin vahingon takaisin seuraavana päivänä, kun siirsimme veneen septityhjennykseen. Siitä tuli hermoja raastava sivukiinnittyminen suoraan edestä päin pöhisevällä tuulella, mutta kaikki meni hyvin. Sydän tosin taas tykytti pitkän aikaa. 

Kaiken kaikkiaan rantautumiset menivät kivasti. Aion jatkaa haastetta ja pyrkiä siihen, että se kymmenen kertaa tulisi edes kesän aikana täyteen. Nyt jo olen saanut huimasti itsevarmuutta rantautumiseen ja pahimmat pelot on voitettu. Tavoitteenani pidän sitä, että periaatteessa kumpi vain voi koska vain ajaa veneen rantaan. Ei minun ole pakko joka kerta rantautua, mutta haluan, ettei se ole siitä kiinni, etten osaisi. 

Miten teillä muilla meni?

15 kommenttia:

  1. Viisikin on hienosti, onnea onnistumisista!

    Mehän ei vielä paljon perhepurjehduksille ole ehditty, joten mun haaste odottaa vielä suorittamista, mutta aloitettu sentään on. Juhannuksena palatessa ajoin paatin kotilaituriin. Ei mennyt järin tyylipuhtaasti (siinä on lisähaasteena sivuponttoni), piti ottaa pakkia kerran, kun jäin sivuponttonista liian kauas, mutta loppujen lopuksi vene oli paikallaan eikä mies ollut koskenut rattiin lainkaan. Kyllä se tästä lähtee...

    Olen kyllä käynyt lukemassa kaikki jutut, monta kertaa aloittanut kommentoimaankin, mutta aina se on jäänyt kesken. Todetaan nyt siis yhteenvetona, että teillä näyttää olleen hieno loma ja alelöydöt ovat ihania, erityisesti tuo musta hame olis niin mun vaate myös :)

    VastaaPoista
  2. Ihailtavaa toimintaa. En edelleenkään ihan täysin ymmärrä näitä purjehdusjuttuja termeineen, mutta kuulostaa todella hienolta tuo lähestymistapa. Olen vain kuullut, että on niin paljon niitäkin, jotka hommaavat veneen tavoitteenaan näyttää hyvältä ja fiilistellä auringossa kannella ja tositoimissa sitten kärsivät paitsi he itse myös kaikki ympärillä olevat.

    VastaaPoista
  3. Voi hitsi, multa on mennyt tää koko rantautumishaaste ohi. Tosin varmaan on jo ainakin se 10 kertaa tullut ajettuakin laituriin jo tänä kesänä, kun selkäkivun takia lepareiden laittaminen ja muu köykkiminen ei oikein onnistu. Mies juoksee kannella ja hyppää laiturille ja itse oon pinnassa.

    Ihan ekalla kerralla kylläkään en saanut venettä mitenkään käännettyä omalle paikallemme haarukoiden väliin ja piti ajaa laiturien välistä kokonaan pois ja ottaa ihan uudelleen lähestyminen. Silloin ei ollut yhtään kokemusta veneestä ja peruuttaminen ja vaihteen taaksepäin laitto käänsi venettä niin etten osannutkaan ennakoida sitä.

    Harjoitus tekee mestarin ja varmasti myös tässä asiassa. Ja kyllä ne miehetkin sählää ja niilläkin on vaikeuksia eli rohkeutta vaan yrittämiseen ja onnea seuraaviin rantautumisiin!

    VastaaPoista
  4. Onnittelut!

    Olet ollut ihailtavan rohkea. Itse olin aina ruorissa rantautuessa silloin kun meillä oli moottorivene, koska ajattelin mieheni olevan ulottuvampi heittämään ankkuria ja harppomaan rantaan. Sitten rakensimme purjeveneen, saimme lapsia, ostimme isomman ja kalliimman purjeveneen. En rantaudu enää, en uskalla, vaikka toki olisi järkevää harjoitella.

    Vielä kerran, aplodit ja kumarrus Sinulle.

    terveisin Perhepurjehtija

    VastaaPoista
  5. Vasta pääsemässä alkuun. Vene saatiin viimein kölikorjauksen jälkeen veteen ja siirrettyä se omaan laituriin telakalta.
    Esikoinen sai ohjeistetusti ajaa ulos.
    Juhannusilta oli kaunis siirrolle, mutta sitten onkin keli muuttunut.
    Se on lohdullista, että venettä ei tarvitse saada heti suoraan paikalleen, vaan pro'tkin saattavat tehdä monta yritystä, että menee hyvin -laituriparlamentista huolimatta. PitemmänTavallinen moka on kuulema paniikissa pistää lisää kaasua, jolloin rytisee varmasti. Joskus on parempi vaan tössähtää hiljaa ja hosua vaan lepuuttajia väliin.

    VastaaPoista
  6. Susta on selvästi tulossa ihan purjehdus-pro, kuulostaa aika jännältä touhulta.:) Ja Laivakoira on kyllä mun ihan ehdoton lemppari, sille tuntuu aina sattuvan ja tapahtuvan!<3

    VastaaPoista
  7. Hei,
    Onnittelut, että olet rantautunut jo sivutuulessa :) Minä olen toistaiseksi uskaltanut vain tyynellä kelillä, mutta alku se on sekin. Viikonloppuna alkaa varsinainen loma ja tämä tulikin hyvänä muistutuksena rantautumishaasteesta. Minulla on vasta 3 kasassa.
    -Meritara

    VastaaPoista
  8. Hienoa että olet uskaltanut heittäytyä haasteeseen.

    Olen muuten sitä mieltä, että muutama rantautumiskämmi kesässä pitää mielen sopivan nöyränä. Kunnon tötöilyä ei ole vielä omalle kohdalleni sattunut tänä suvena, mutta muutama pikkusellainen :)

    VastaaPoista
  9. Elina: Kiitos, onhan se viisikin jotain. :) Vähän jäi kaivelemaan, mutta minkäs teet. Onneksi näitä kertoja varmasti tulee vielä.

    Alelöydöt meni kyllä omastakin mielestä ihan nappiin. :)

    Emppu: No tätä mun touhua ei ehkä voi ihan vielä sanoa hienoksi. Pääasia kuitenkin on, että laiturit, veneet ja ihmiset on pysyneet ehjinä. :D Sitä mäkin kyllä ihmettelen, että miten isoja veneitä hankitaan niin vähillä taidoilla. Joku veneajokortti olisi varmaan ihan hyvä idea...

    Vellamo: Toi on kyllä erinomaisen hyvä pointti, että miehetkin sähläävät. He eivät sitten kai tunnu ottavan sellaisia hetkiä niin raskaasti, kun en ole koskaan yhdenkään kuullut tuskailevan tästä samasta aiheesta.

    Perhepurjehtija: Voi kiitos! :) Mutta kyllä sinäkin ihan varmasti oppisit. Ja ehdottomasti kannattaisi harjoitellakin. On sitten itselläkin kivempi olo, kun tietää, ettei jäisi tumput suoraksi, jos jotain sattuisi sille "päärantautujalle". :)

    Tytti: Meillä onkin sellainen ekstrafendari, jonka voi tarvittaessa lyödä veneiden tai veneen ja laiturin väliin. Pitääkin ottaa siitä kuva joku kerta ja esitellä, se on ollut hyvä tavara. :)

    Kristiina K: Pro-hommat on vielä aika kaukana, mutta getting there... :D Jep, Laivakoira on kyllä sellainen, että se tarjoaa actionia monen sessun edestä. :D

    Meritara: Mutta teillä on loma vielä edessä, sullahan on hyvin aikaa päästä kymmeneen! :) Jee, tsemppiä!

    Timo V.: Näin se varmaan on... Te miehet ette tunnu jävään murehtimaan niitä töpeksimisiä. Mä taas olen just sellainen, että miettisin kämmäilyjäni varmaan vielä talvellakin. Pitäisi opetella sellaisesta pois, ette tule mitään turhia angstauksia. :)

    VastaaPoista
  10. Onnittelut rantautumisista! Tyhmänrohkea ei silti kannata olla, vaan jos tuntuu siltä että nyt on poikkeuksellisen hankalat olosuhteet on joskus parempi antaa osaavamman hoitaa homma. Sopivat haasteet kohdataan tietysti rohkeasti ja parasta yrittäen. Reipasta asennetta jatkoonkin! :)

    Omat rantautumiseni taitavat olla 2x purjehduskurssilla koneella + 2-3 x 606:lla purjein. Meidän "perhevene" on sellainen valtamerilaiva, että miehenikin jättää aina rantaan ajamisen Isi-Kipparille itselleen. Mutta olen mukana haasteessa siinä mielessä, että aina kun on mahdollista (ja olosuhteisiin nähden järkevää)niin hoidan pinnan/ruorin :)

    VastaaPoista
  11. Respect, sulla on asenne kohdillaan!

    VastaaPoista
  12. Ihailtava asenne ja tarmokkuus sulla.

    VastaaPoista
  13. Merenneito: Olet ihan oikeassa, tyhmänrohkea ei pidä olla. Pitää olla realisti omien kykyjen suhteen. :)

    Jona: Kiitti, hope so... :)

    Marko: Kiitti! :)

    VastaaPoista
  14. Yhdyn täysin Markon kommenteihin. Hyvä Norppa!

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!