maanantai 17. kesäkuuta 2013

Muisteloita ja kaksi tarinaa


Mitä ihmettä, moottorivene? Kyllä vain, tämä on Båtin edeltäjä. Ennen kuin m/y Mary Poppins (vene oli minun nimeämäni) tuli meille, olin ollut veneessä ylipäätään vain kerran elämässäni. Totuttelin siis vesielementtiin moottoriveneellä ja minulle se oli ihan hyvä tapa aloittaa. Purjeveneeseen menin ensimmäistä kertaa vasta, kun olimme jo ostaneet Båtin. Vaihto purjeveneiden ihmeelliseen maailmaan tuli oikeastaan sitä kautta, että moottoriveneelläkin ajoimme aina sitä viittä solmua, katselimme maisemia ja olimme retkellä, joiden pääosassa olivat kaunis luonto ja herkulliset eväät. Halusimme tehdä pidempiä retkiä, joilla oltaisiin useita öitä. Lisäksi moottoriveneessä oli se ikävä puoli, että Laivakoira pelkäsi koko ajan. 


Kuten olemme aikaisemminkin blogin kommenttiboksissa todenneet, tämän harrastuksen voi aloittaa monella tavalla. Tänään vuorossa ovat Tuulin (nimi muutettu) ja Amin kertomukset siitä, kuinka heistä tuli purjehtijoita. Toivottavasti harrastuksesta vasta haaveilevat saavat niistä inspiraatiota! Tässä ensin Tuuli: 

Minun purjehdustarinani sai alkunsa osallistuessani Helsingin ES-purjehdukselle. ES tarkoittaa eurosinkkuja. ;) Netistä löytyy lisätietoa aiheesta. ESsillä on erilaisia aktiviteetteja kuten ryhmäpurjehduksia silloin tällöin. No kumppania siltä reissulta ei löytynyt, mutta uusia ystäviä ja kipinä purjehdusharrstukselle. Tämä on erittäin hyvä idea naisille, joilla ei ole omaa venettä eikä sitä miestä. Hyvällä säkällä sieltä voipi löytää purjehduksen lisäksi miehen.

Osittain saman porukan mukana olin myös viikon Kreikassa purjehtimassa. Pari kesää sitten piti osallistua Helsingissä purjehduskurssille mutta silloin ei kiireiden vuoksi ehtinyt, mutta nyt sitten tosiaan ilmoittauduin keväällä tänne kotikaupunkini merenkävijöiden kurssille. 



Ja tässä Ami: 

Olen veneillyt perheen kanssa, venekerhossa ja vapaaehtoistoiminnan puitteissa vauvasta pitäen. Merellä oleminen on aina ollut se mun juttu, mutta katselin vain kaihoten purjeveneitä moottoriveneiden kannelta. 

Teininä rohkaistuin ja lähdin mukaan Suomen Purjelaivasäätiön järjestämälle purjehdusmatkalle Itämeren ympäri. Reissu alkoi kolmen päivän kryssimisellä 14m/s vastatuuleen kohti Gotlantia. Suurin osa gasteista vietti ne kolme vuorokautta laidalla norjaa puhuen, mutta minun mielestäni keli oli vain nastaa! Yllätin itseni sillä, etten voinut pahoin - olin itse asiassa ainoa, joka kykeni kokkailemaan veneen sisällä pöperöitä muille. Se oli sitten menoa se: enää ei ollut moottoriveneisiin paluuta. 

Sen jälkeen olin aina innokkaasti pummaamassa itseni mukaan kyytiin, kun joku kaveri oli lähdössä vanhempien veneellä purjehtimaan. Vietin monta rattoista kesää kaveriporukoiden kanssa purjehtien, grillaten sekä meri- ja rantaelämästä nauttien.

Annostuskoko ei kuitenkaan riittänyt, vaan tämä sail-a-holic halusi lisää. Opiskeluaikana sain arvonnassa harjoitustyöpariksi kundin, joka purjehti kilpaa. Harkkatyö jäi ihan toissijaiseksi, kun kuuntelin kaverin tarinoita silmät ihailusta suurina. Että joku voisi purjehtia monta iltaa viikossa! Ja kokea niin hienoja juttuja! Ja vielä ihan lähellä kotiani!

Pitkän kainostelun ja arpomisen jälkeen rohkaistuin ja soitin NJK:n match race centerin vetäjälle. Minulla kävi melkoinen flaksi: seuraavana päivänä satamaan oli tulossa tukku muitakin tyttöjä kokeilemaan match race -veneitä ensimmäistä kertaa. Jännitti niin penteleesti mennä yksin ventovieraiden ihmisten kanssa purjehtimaan, ja vielä ruotsinkieliseen pursiseuraan. Turhaan: tytöt olivat todella mukavia ja vauhdikkaan purjehdusillan jälkeen päätimme laittaa kisatiimin kasaan.

Nyt tuosta illasta on yli 8 vuotta. Tähän aikaan on mahtunut lukuisia treenejä, kisoja, leirejä ja ihan vaan hupipurjehdusta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Ja edelleen purjehdus on niin siistiä! Jos joku veneetön miettii, miten pääsisi purjehtimaan, tässä muutama täsmävinkki:

Olympialaji paripurjehdusta valmentavia Match Race Centereitä löytyy ainakin Helsingistä NJK:lta ja HSS:ltä. Mukaan pääsee menemällä rohkeasti paikan päälle ja tarjoamalla itseään gastiksi. Helpointa tämä on kauden alussa, jolloin järjestetään aloittelijoille suunnattuja infoiltoja ja koulutusta. Centerin veneitä saa käyttää kausimaksua vastaan niin paljon kuin ehtii ja jaksaa.

Myös ns. tavallisempiin purjehduskisoihin pääsee helposti mukaan. Alla olevilla foorumeilla on myös gastipörssit, joissa voi ilmiantaa itsensä gastiksi tai bongata gastikyselyitä, joita tulee useimmiten nopealla varoitusajalla ennen kisoja. Rohkeasti mukaan vaan!



Tekstin kuvituksena on tällä kertaa omia muisteloita ensimmäisistä askelistani veneilyn maailmassa. Näissä kuvissa minulla on päälläni kelluntaliivit. Lukijani kysyi aiemmin, mitä eroa kaikilla erilaisilla liiveillä on. Kelluntaliivit pitävät veteen pudonneen pinnalla, mutta eivät käännä tajutonta automaattisesti oikeaan asentoon. Pelastusliivit kääntävät ihmisen vedessä niin, että kasvot ovat ylöspäin (tai niin niiden ainakin pitäisi tehdä, Vene-lehdessä on keväisin hyviä testejä). Ja paukkuliivit, joita nykyään käytän, ovat pelastusliivit. Ne täyttyvät automaattisesti veteen pudotessa tai sitten ne voi laukaista käsin (samalla lailla kuin lentokoneidenkin pelastusliivit ;)). Paukkuliivien hyviin puoliin kuuluu se, että ne ovat mukavat ja kevyet päällä, eivätkä ne ole (yleensä) koskaan liian kuumat. Toisaalta tavalliset pelastusliivit voivat olla joskus tosi mukavat nimenomaan lämmittävyytensä ansiosta. Paukkuliivit pitää huoltaa vuosittain. Huoltamisesta olen kirjoittanut täällä. Paukkuliivit ovat yleensä hyvin luotettavia, mutta tietenkin aina on olemassa riski, että ne eivät täytykään ollenkaan tai kunnolla. Jos veteen putoaja on tajuton, liiveistä ei tässä tapauksessa ole hyötyä. Tavalliset pelastusliivit ovat siitä varmat, että niissä ei ole mekaniikkaa, joka voisi pettää. 


Myös Laivakoira käyttää nykyään vähän erilaisia liivejä. Vanhoissa sen vatsan alta kulki vain kaksi remmiä, jolloin nostaminen liivien kahvasta oli koiralle epämukavaa. Nykyisissä Crewsaverin Petfloateissa vatsan alla on ihan kunnon vatsakappale. Ne ovat olleet todella hyvät liivit ja niiden avulla on moneen kertaan noukittu eräs mereen pudonnut karvakorva. Meillä on koko porukalla Crewsaverin liivit, joita myös viranomaiset taitavat käyttää. Olemme olleet niihin tosi tyytyväisiä, mutta varmasti muillakin merkeillä on hyviä. Liivit kannattaa valita omien tarpeiden mukaan ja valita sellaiset, jotka ovat mukavat päällä niin, että niitä tulee sitten myös käytettyä.

Translation: This is our old boat. My first experiences on boating happened on board this little motorboat. 

7 kommenttia:

  1. Löysin blogisi pariin hiljattain ja nyt olen kahlannut melkein kaikki purjehdukseen liittyvät tekstit läpi. Itse olen unelmoinut purjehduksen aloituksesta jo kauemmin aikaa. Ei ole vain sitä miestä löytynyt ;) Ihanaa, kun tuot esiin muidenkin tarinoita miten lajin ovat aloittaneet. Inspiroivat minua kovasti ja olen saanut rohkeutta aloittaakseni purjehdus harrastuksen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten kivaa kuulla, että olet saanut inspiraatiota ja rohkaisua! Tällainen palaute on ihan parasta. Tervetuloa oikein kovasti sinulle ja ihanaa uuden harrastuksen alkua! :)

      Poista
  2. Heips, ja kiitos ihanasta blogista! Tutussa satamassa ja Tallklippanilla pyöritään mekin, moottoriveneellä vielä toistaiseksi ;) Mistä olet löytänyt näitä Crewsaverin koirien pelastusliivejä, ne näytti todella hyviltä ja mukavilta koiran päällä. Meillä kun on kolme koiraa jotka seikkailevat Hurtan liiveillä ja ne ei ole kaikista parhaat juuri tuon vatsassa olevien remmien takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, muista tulla moikkaamaan, jos satutaan samana aikaan mestoille! :) Laivakoiran liivit (niin kuin meidän kaikkien) ovat Marnelasta, joten sieltä ainakin saa. :)

      Poista
  3. Meilläkin Mani -koira vihaa moottoriveneilyä. Tärisee raukka koko matkan (aina kun ajamme saareen noin tunnin matkan). Mutta rakastaa purjehtimista:) fiksuja nuo koirulit;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat kyllä viisaita. <3 Voi pientä parkaa, tuo on kyllä kurjaa. Laivakoira sieti jotenkin vielä oikein hiljaa ajamista, mutta heti kun koneen ääni yltyi, raukka oli ihan paniikisaa. :(

      Poista
  4. Kivoja nämä tarinat, siitä miten ihmiset ovat hankkiutuneet purjehduksen pariin.
    -Meri-Tara
    P.s. Vielä 2 viikkoa ja sitten kutsuu Höga Kusten.

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!