perjantai 8. huhtikuuta 2011

Laivakoira



Koska Laivakoira on rakas perheenjäsen ja tärkeä osa elämäämme, ajattelin esitellä hänet paremmin.



Laivakoira on rodultaan parsonrusselinterrieri. Kyseessä on jackrusselin lähisukulainen ja tosi kiva rotu aktiiviselle ihmiselle. Parson on aina valmiina, oli lähtö sitten lenkille tai leikkimään. Parson on helppo ottaa mukaan, koska se on kuitenkin suht pieni ja hoitopaikkojakin on varmasti helpompaa löytää kuin kovin isolle koiralle. Laivakoira tarvitsee aina silloin tällöin hoitopaikkaa. Se on ystävällinen ja luottavainen, joten se on ollut helppo jättää hoitoon.



Parson tarvitsee paljon liikuntaa ja aktivointia. Laivakoiran kanssa kävelemme joitain poikkeuksia lukuunottamatta joka päivä yhden noin tunnin lenkin ja pari lyhyempää pikkulenkkiä. Kesällä Laivakoiran kanssa tehdään myös juoksulenkkejä. Metsässä Laivakoira saa olla vapaana ja jahdata oravia sydämensä kyllyydestä. Orava onkin mieluisin saaliseläin - kunhan sellaisen vain joskus saisi kiinni! Saarissa Laivakoira on elementissään kuoppaa kaivaessaan ja uidessaan. Hän on kova uimari ja osaa hienosti käyttää häntäänsä peräsimenä. Kylmätkään vedet eivät haittaa. Kerran Laivakoira onkin saanut vesihännän uituaan liikaa kylmässä vedessä.



Laivakoira on samaan aikaan tosi fiksu ja tosi hönö. Fiksuusosastoon menee sen kyky oppia uskomattoman nopeasti. Uusi temppu on hallussa samantien. Laivakoira osaa muun muassa sormet: jos sanon etusormi, se tökkää kuonollaan etusormeani jne. Laivakoira on myös opettanut itse itselleen yhden käskyn. Hän nimittäin päätti itse, että jos jompikumpi meistä napsauttaa sormiaan, niin kuuluu tuoda lelu. Kumpikaan meistä ei siis ole opettanut tätä Laivakoiralle, yhtenä päivänä se vain alkoi tehdä noin. Hönöpuoleen taas kuuluu ihan älyttömien asioiden pelkääminen. Muun muassa meidän keittiömme yksi kaapinovi on erittäin pelottava.



Laivakoira on tullut meille aikuisena. Se oli silloin viisivuotias ja tänä vuonna se täyttää kahdeksan. Sopeutuminen uuteen kotiin meni paremmin kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Ainoat protestit ovat liittyneet sänkyyn. Suunnittelin Laivakoiralle rakkaudella oman sängyn ja teetin puusepällä. Laivakoira rakastui siihen heti ja piti omanaan. Niinpä se protestoi pissaamalla lattialle, kun sänkyä siirrettiin ja toisen kerran, kun sänky oli mukanani sisustuskuvauksissa päivän ajan. No, omapa oli mokani, kun kajosin toisen omaisuuteen. :D

Ja ai niin, Laivakoira on siis tyttö.

7 kommenttia:

  1. Laivakoira on tosi soma :)eikä miestäni lainkaan hönö!

    VastaaPoista
  2. Tulinpas hyvälle mielelle tätä lukiessa :)

    Muistan kun laivakoira saapui teille ja kirjoitit siitä. Kyllä aika menee nopeasti..

    VastaaPoista
  3. Ihana laivakoira! Vaikuttaa eri hyvältä tyypiltä :)

    VastaaPoista
  4. Laivakoira on maailman ihanin <3 Ja sopivasti hönö pitääkin olla, ja sitä paitsi ukkonen&raketit on tosi pelottavia. Odotan kovasti että pääsen taas ensi kesänä uimaan pikkupelastajan kanssa ;)
    Tämä sun blogi on ihan mahtava, senkin ihana! -K-

    VastaaPoista
  5. Anonyymi 1: On se kyllä vähän hönö, mutta kiittää kovasti kehuista! :)

    Päivi: Mäkin muistan! Ja tosiaan, aika menee niin nopeasti. Nyt tuntuu ihan siltä kuin Laivakoira olisi ollut meillä aina.

    flygirl: On se aika ihana tyyppi. :)

    Anonyymi -K-: Laivakoirakin odottaa jo, että pääsee uimaan suosikkihoitajansa kanssa! Kivaa, kun käyt täällä. :) Ja ihana oot ite.

    VastaaPoista
  6. Ihana Laivakoira! Meillä rantautuessa pitää laittaa koirat keulapiikkin, kun muuten ne yrittää hypätä liian aikaisin maihin. Kerran Hangossa Wanda sai tuta, kun matka olikin turhan pitkä pienelle mäyrinkäiselle :(. Onneksi naapuriveneen setä sai ongittua sen takaisin eikä jäänyt laiturin ja veneen väliin.

    VastaaPoista
  7. Tickler: Meillä kyllä Laivakoira on myös hyvin innokas apulainen rantautumisissa. Onneksi se tottelee käskytystä aika hyvin. Edellisellä veneellä laitoin sen kerran just innokkuutensa takia kajuuttaan rantautumisen ajaksi ja sen jälkeen se alkoi pelätä veneilyä, joten en ehkä uskalla tehdä samaa toiste. Pelkäävä koira on nimittäin superrasittava. Purkkaria se ei ole vielä pelännyt, joten toivotaan, että käskytys riittää ja pätee, eikä tarttisi sulkea toista mihinkään. Onneksi Wandalle ei käynyt pahemmin!

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!