sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

TUULI, TUULE SINNE MISSÄ VENHOSENI ON...

Purjehdimme eilen Pihlajasaareen tapaamaan ystäviä ja viettämään iltaa. Oli ihan mielettömän kuuma ilma, kerrankin oikein toivoimme, että olisimme pääseet kryssimään, että olisi tullut edes vähän viilennystä. Mutta meilläpä olikin myötätuuli ja kovin lämmin sellainen. Tuuli oli muutenkin aika leppeä, joten matkanteko ei ollut oikein edistyä. Ajelimme koneellakin hetken, kun halusimme viilennystä, jota ei muuten meinannut tulla. Laivakoiraa pulautettiin aina välillä meressä, jotta toisen olisi ollut mukavampi olla. Perillä lämpö jatkui ja yritimme oikein muistella, koska viimeksi olisi pystynyt istumaan ulkona kahdelta yöllä t-paidassa ja housuissa palelematta. Kukaan ei muistanut. Ennen yökahta grillailtiin (miehelle makkaraa ja minulle munakoisoviipaleita itsetehdyn tzatzikin kera), kuunneltiin repeatilla miljoona kertaa Jenni Vartiaisen Missä muruseni on ja Olavi Uusivirran sekä Anna Järvisen Nuori ja kaunis, uitiin (minäkin teoriassa heitin talviturkkini, kun menin kyykkyyn rantavedessä ja kastauduin ihan kokonaan), höpöteltiin niitä näitä ja nautittiin elämästä.









Pihlajasaari by night. Toisaalta ihan keskellä luontoa, toisaalta ihan keskellä Stadia. Suosittelen Pihlistä retkikohteeksi muillekin kuin veneilijöille, koska sinne pääsee myös yhteysaluksella Kaivopuistosta. Keltaisessa puutalossa mummelit paistavat kerrassaan herkullisia lettuja. Söimme niitä aamupalaksi.





Tälle päivälle oli ennustettu ukkosmyräkkää, joten lähdimme jo päiväsellä takaisin välttääksemme sen. Ukkospilvet pysyttelivät kuitenkin mantereen päällä, eivätkä tulleet merelle ollenkaan. Päivän kivana juttuna voisin todeta, että meillä sujuu purjehdus jo tosi hyvin. Rantautumiset ovat menneet viime aikoina juuri suunnitellulla tavalla ja meillä on saumaton yhteistyö. Siisteysasioissa pedanttina ihmisenä koin myös suuria onnistumisen elämyksiä, kun sain kaksi kertaa laskettua genoan erittäin kauniisti viikattuna kannelle ja saatoin pussittaa purjeen siitä suoraan. Vastaavasti purje oli helppo laittaa, kun se oli viikattu hyvin. Hyvä minä! Ihailimme retkellä muiden kauniita spinnuja, mutta emme rohjenneet käyttää omaamme. Ajattelimme käydä kurssin ensin tai ainakin lukea jonkun "Spinnaker for dummies" -kirjan.

I-H-A-N L-O-P-P-U!

3 kommenttia:

  1. Awww, ihania kuvia! Missä laivakoira on viimeisessä kuvassa? Ihana joka tapauksessa!

    VastaaPoista
  2. Lauantai oli kyllä mitä loistavin päivä viettää paatilla, kun oli niin kuuma! Voin vannoa, että mantereella se kuumuus oli entistäkin painostavampaa. Meilläkin sujui se iltapäivä mukavasti veneen kyydissä. Otin parista purkkaristakin kuvan matkan varrella ja juuri harmittelin, ettei minulla ollut kyseiseten paattien omistajien yhteystietoja, olisivat saanett kauniit kuvat veneestään. Harvoin niitä kuvia omasta paatista saa niin, että sitä seilattaisiin samalla. Ainoastaan silloin, jos on ystävien paatin kanssa samaan aikaan matkalla. Mutta te taisittekin olla silloin jo perillä, eli teidän venettä kuvissa tuskin näkyi.: )

    VastaaPoista
  3. Miss P: Laivakoira on salongissa, puoliksi pöydän alla. Pöytä on käännettynä tuolla lailla toisen penkin päälle, kun emme syö. Meillä on tapana heittää köydet sisään purjehtiessa, niin ne eivät ole sitloodassa tiellä.

    Kaitaliina: Ihan totta, että omasta veneestä on hankalaa saada kuvia purjehtiessa. Meillä on yksi, jonka ystävällinen kollega nappasi (vielä ihan pyytämättä), kun lähdimme kerran venekerhon saaresta. Ja huh, mantereella oli varmasti tosi kuuma lauantaina! Luinkin teidän pyöräretkestä ja ajattelin, että itse olisin varmaan läkähtynyt!

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!