torstai 21. heinäkuuta 2011

Yö saariston on, nakkien kutsu on mittaamaton...

...tralalalalaa, terveisin Laivakoira, joka kuvassa odottelee makkara-ateriaansa. Kävi nimittäin niin, että Laivakoiran Matte unohti koirannappulat kotiin, mikä huomattiin vasta myöhään. Niinpä koiran traaginen kohtalo oli syödä makkaraa tai tonnikalaa koko reissu. Eläinparka...




Tämänkertaisen retkemme ensimmäinen etappi oli vuohenjuustosalaattila. Tosin olen nyt muutaman kerran salaattia syötyäni todennut, ettei se vuohenjuustosalaatti itse asiassa ole mikään kovin ihmeellinen. Lohikeitto on paljon parempi annos. Söimme rauhassa ja otimme vielä jädetkin. Törmäsimme tuttuihin, jotka olivat lähdössä Kroatiaan purjehtimaan ja utelimme heidän reissustaan. Jatkoimme matkaa tuulen noustessa aina vain. Päämääränä oli venekerhon saari. Sinne saapuessamme melkein kaikki olivat jo nukkumassa.

Illalla tuuli aika lailla ja tuulen oli ennustettu tyyntyvän vasta yöllä, joten itse emme pitäneet kiirettä nukkumaanmenon kanssa. Menimme yösaunaan ja istuskelimme pitkään saunan terassilla. Saunasta palattuamme ja sinne typerästi pyyhkeet jätettyämme ("Mennään sit aamullakin saunaan, otetaan ne sit mukaan." Yeah right.) olimme melko lailla valmista kauraa. Tuulikin alkoi pikkuhiljaa tyyntyä.



Nukuimme pitkään ja kun heräsimme, kaikki muut yhtä venekuntaa lukuunottamatta olivat lähteneet. Meillä oli vielä tiskaushommia ennen lähtöä. Aamu oli pilvinen, joten aurinkohatut saivat jäädä hyllylle.






Kun pääsimme matkaan, meillä oli mitä upein spinnupäivä. Tuulet olivat kuin tilauksesta, joten laitoimme jo laiturissa spinnun valmiiksi ja nostimme sen melkein heti. Hetken aikaa pähkäilimme, että kumpi puoli olikaan skuutti ja kumpi gaija ja että minkä köyden piti kiertää mitäkin. Saimme kuitenkin pohdintojen (ja kilauta kaverille -kortin) jälkeen spinaakkerin mallikkaasti ylös. Ajoimme sillä koko matkan eli noin 35 mailia. Vauhti pysyi koko ajan vähintään viidessä solmussa ja pysyimme samalla halssilla. Voi että, mikä fiilis meillä oli! Purjehdusharrastus näytti parhaita puoliaan ja aurinkokin tuli esiin. Aloin haaveilla laajakulmaobjektiivista, kun tällä putkella en oikein saanut koko purjetta kuvaan, en sitten millään.






"Siis kun KAIKILLA muillakin on..." Onneksi saimme rullapurjeen tilattua lomaa varten, koska olemme ihan out ilman sitä. Kuvaan ei mahtunut enempää veneitä, mutta jos olisi mahtunut, kuva olisi todella todistanut edellisen virkkeen todeksi. Täyttäkin oli, Pirttisaaressa nimittäin, mutta mahduimme pienoisella Båtillamme just eikä melkein yhteen koloon.



Illan ohjelma oli miehelle ja Laivakoiralle iltauinti sillä aikaa, kun minä aloin valmistaa illallista. Meillä oli grillattua lohta, siikliä ja kanttarellikastiketta. Laivakoira on muuten juuri tuommoinen uimakaveri. Se yrittää estää veteenmenon vikisemällä ja pyörimällä uimaanmenopaikan edessä. Sitten, kun se huomaa tämän turhaksi, se hyppää veteen. Ja siis oikeasti hyppää, laiturilta tai veneen perästä. Sitten se ui ympyrää "pelastettavan" ympärillä. Suloista ja ärsyttävää.




Aamu oli tosi lämmin ja söimme aamiaista kannella. Melkein kaikki muut olivat jo lähteneet tai tekivät lähtöä. Aamuvirkkua porukkaa nuo veneilijät, kello oli kuitenkin vasta vähän yli yhdeksän...



Aamiaisen jälkeen oli aika lähteä pienelle kävelylle kaunista saarta ihmettelemään.



"Hei, minä pieni armeijan hylkäämä tönö tässä odottelen, että joku innokas kunnostaisi minut ja perustaisi hauskan kyläkaupan, josta veneilijätkin saisivat täydentää ruokavarastojaan. Paino olisi etupäässä luomu- ja lähiruokajutuilla ja sitten täällä voisi myös nauttia skumppalasillisen." Anyone? Ja jos joku toteuttaa tämän haaveeni, niin pyydän myös hankkimaan sellaisen koko hyttyskannan tuhoavan ansan, muuten ei kyllä kukaan pysähdy tuossa. :D



Pirttisaaren kaikki asutut talot tuntuivat olevan hirmu hyvin hoidettuja. Tuli oikein sellainen keskelle idylliä eksynyt olo. Pirttisaaressa kenelläkään ei varmaan koskaan ole krapula, lapset eivät kiukuttele eikä kasvimaahan tule rikkaruohoja. <3




Kiipesimme kallioille katselemaan maisemia ja mitkä maisemat ne olivatkaan! Pirttisaaresta tuli kyllä yksi suosikkikohteista, niin ihana ja kaunis paikka se oli! Takaisin tullessa olimme ihan kuumissamme koko porukka.






Mieli teki saunaan ja uimaan, joten päätimme lähteä kotiin työpaikan venekerhon saaren kautta. Saunoimme ja uimme taas sydämemme kyllyydestä (etenkin Laivakoira). Lounaaksi grillasimme pizzaa ja makkaraa. Oli meillä salaattiakin. Minä torkuin saunan jälkeen laiturilla ja mies surffasi venetervikeliikkeiden sivuilla ja soitteli niihin yrittäen löytää meille uutta kompassia. Meillä nimittäin hajosi kompassi veneestä ja uuden löytäminen (varsinkin näin heinäkuussa) oli arvattua hankalampi juttu, koska Suunto olikin lopettanut kompassien valmistuksen. Lopulta kompassi kuitenkin löytyi, onneksi. Kesäilta oli ihana ja olisi tehnyt mieli jäädä vielä yhdeksi yöksi, mutta ruokakori alkoi olla tyhjä. (Ja keulaluukun kannetkin pitää saada tänään toimitettua WB-Sailsiin, josta saimme vielä rullapurjeen tilattua ennen lomaa. Kansiin porataan reikä, koska rullalaite asennetaan kansiluukkuun sisälle.)



Missä tuuli? Ei ainakaan Sipoon vesillä.




Päätimme nostaa spinnun ja katsoa, pääsisikö sillä mihinkään. No, pääsihän sillä, jopa reilua solmua. Lilluimme aikamme ja otimme episodin harjoituksen kannalta, koska onhan niissä köysissä vielä purtavaa ja pohdittavaa. Teimme pari jiippiä (tällä kertaa minä olin kannella, viimeksi oli miehen hommia vaihtaa puomin paikka) ja lopulta totesimme, että jos aikoisimme päästä kotiin kuluvan vuorokauden puolella, pitäisi kai luovuttaa purjeiden kanssa. Spinnu tuli hienosti alas ihan Juuso-open opetusten mukaisesti. Ensin pinnamies päästää gaijan irti laskijan käskystä ja sitten, kun alareuna on kerätty syliin, laskija antaa luvan ja pinnamies päästää fallin auki. Sitten loppupurje vedetään syliin.






Sitten olikin kansi täynnä purjetta. Tykkään pakata purjeet pois aina saman tien, jos se on mahdollista. Jotenkin satamaan tullessa on niin paljon muutakin touhua, että on kivaa, jos edes purjeet ovat jo omissa pusseissaan viikattuina/pakattuina. Spinaakkerin kangas on muuten hassun tuntuista, ihan kuin se olisi suuri muovipussi. Laivakoira ihmetteli, kun ei päässytkään kulkemaan edestakaisin.



Ajelimme koneella loppumatkan kotiin. Tällä kertaa mukaan lähtivät veneeltä myös myös Turunmaan saariston merikortti ja satamakirjoja suunnitteluiltamia varten. Lakanatkin otin nyt kotiin pestäväksi, samoin muut liinavaatteet. Seuraava yöreissu onkin nimittäin jo kesälomamatka!

Ja muuten, jos joku venekerhon saaren tunnistava yöpyy siellä itse ja saunan naulakossa roikkuu edelleen kaksi Gantin tummansinistä pyyhettä ja yksi pieni tummansininen Casa Stockmann, niin ne saa tuoda mukanaan kerhon toimistolle, jos siitä ei ole liikaa vaivaa. Terveisin Lahopäät.

5 kommenttia:

  1. Oi oi, mitä lomatunnelmia, vaikket lomalainen olekaan vielä.: )
    Teidän laivakoira on ihana, kun tuolla tavalla innoissaa tulee mukaan uimaan. Meidän koiria ei saisi veteen millään. Kerran Helmi lähti peräämme rannalta, kun luuli varmaan, että hylkäisimme sen sinne muuten..
    Pirttisaari vaikutti todella kivalta paikalta, se pitääkin pistää muistiin.
    Ai niin, ja toivottavasti saatte pyyhkeenne vielä takaisin!

    VastaaPoista
  2. Olipa taas ihania kuvia ja ihanan kuuloinen retki teillä! Meillä on tuo spinnu vielä opettelematta, mutta eiköhän sekin vielä käyttöön pääse. Hyvä että saitte rullagenuan hankintaan, se helpottaa kyllä tosi paljon! Ja ihanalle Laivakoirallekin terveisiä!

    VastaaPoista
  3. Hienosti sait kirjoitettua ja kuvattua veneilyfiiliksiä. Tekee mieli vesille :)

    VastaaPoista
  4. Tosi kivoja kuvia :) Keltainen spinnu on makea!

    Toivottavasti joku toisi teille pyyhkeet takaisin.

    VastaaPoista
  5. Kaitaliina: Joo, aika lomafiilis oli jo. Pirttisaari on ihana, voin lämpimästi suositella sitä. Sinne pääsee muuten myös yhteysaluksella.

    Vega: Laivakoira kiittää terveisistä! Ehdottomasti kannattaa opetella spinnu, se on hieno purje. :) Rullagenuaakin odotetaan kuin kuuta nousevaa!

    Anonyymi: Hyvä, jos meidän ihana fiilis välittyi sillekin puolen ruutua. Välillä mietin nimittäin, että tajuaakohan ihmiset, miten sairaan ihanaa toi purjehtiminen on... :D

    Anu: Värikkäät purjeet on kyllä hienoja. Jotenkin tosi iloisen näköisiä kesäpäivänä merellä. :) Mäkin toivon, että pyyhkeet löytäisivät takaisin kotiin. Ne ovat jo vanhat, mutta ihan superhyvät pyyhkeet, varmaan parhaat ikinä!

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!