I am sailing




Pitelemme sadetta ja ukkosta Nauvossa edelleen ja täällä on hyvä 3G, joten pääsen vähän postailemaan. Voin muuten kertoa, että 24-jalkainen vene muuttuu pienestä superpieneksi, kun ulkona on koko päivän kestävä superukkonen ihan päällä ja sisällä on yksi ukkosta hysteerisesti pelkäävä koira. Pauke taukosi hetkeksi, jolloin kipaisimme nopeasti Alkoon ja ruokakauppaan. Namitkin olivat päässeet loppumaan. Olipa huonoa evässuunnittelua allekirjoittaneelta!

Olemme purjehtineet joka päivä paljon. Pisin legi taisi olla 11-tuntinen ja lyhyin kolmisen tuntia. Olemme vähän sellaisia levottomia, ettemme viihdy pitkää aikaa samoissa maisemissa, joten tahti on ollut hyvä. Eilen lähdimme Jungfruskäristä poikkeuksellisen myöhään, vasta neljän aikoihin. (Lähdimme muuten purjeilla laiturista, krhm). Rullapurje on osoittautunut aivan huipuksi! On se vaan helppo ja ennen kaikkea hieno purje! Spinnukeli on ollut vain kerran, toisena päivänä. Ja korjaan edellistä postausta sen verran, että pääsimme sillä reivatulla isolla siis yli kuutta solmua, tästä tuli muikkari. :D Oma paras onnistumisen elämykseni on ollut se, että olen oppinut lopulta tulkitsemaan merikorttia aika hyvin. Pääasiassa käytämme nimittäin kortteja navigointiin ja navi on tukena (minun ainakin pitää aina välillä varmistella, että olen väylällä, jos merkkejä ei näy). Solmuja taas pitäisi taas ehkä vähän kerrata, kun tuntuu siltä, että paalusolmua, ulkosorkkaa ja merimiessolmua lukuunottamatta solmut ovat päässeet vähän unohtumaan.

Reittisuunnittelumme on ollut spontaania - on menty vähän sinne, minne aamulla on sattunut huvittamaan ja minne tuulet ovat olleet miellyttävästi. Tällaisia me olemme muutenkin, emme yleisestikään ole mitään tarkkoja suunnittelijaluonteita vaan enemmän sellaisia fiilispohjalta päätöksiä tekeviä. Olemme yrittäneet katsoa, että parin-kolmen päivän välein päästään tyhjentämään septi ja täyttämään vesitankki. Pyykkiäkin pitää pestä välillä ja täydentää ruokavarastoa. Täältä Nauvosta suuntaamme seuraavaksi taas luonnonsatamaan ja sitten varmaan sinne Jurmoon. Ostamme varmaan myös varmuuden vuoksi Ahvenanmaan merikortin, ettei jää sitten ainakaan siitä kiinni sinne meno.

Kuvat ovat eiliseltä. Hitsi, kun en saanut niitä aaltoja kuviin!

Kommentit

  1. Aahhh, tämä päivä menikin varsin mukavasti. Oon lukenut sun blogin alusta saakka. :D Päätin aloittaa blogitauon jälkeen luku-urakan, ja muistelin että tällainenkin saattaisi löytyä. Löytyihän se, ja luin ihan täpinöissä kaikkia juttuja. Itseä on myös purrut purkkarikärpänen tänä kesänä, ja olen päässyt opettelemaan purjehdusta veljen opeissa. Voi olla, että jossain vaiheessa ostetaan veneestä osuus, toistaiseksi kuitenkin näin. :)

    Luonnollisesti tuli kaikenlaisia juttuja mieleen lukiessa, mutta päälimmäiseksi jäi ehkä maailman suloisin Laivakoira saunassa. <3 Ihania kuvia ja juttuja! Nauttikaa lomasta ihanassa saaristossa.

    VastaaPoista
  2. Näitä purjehdustekstejä on niin kiva lukea. Pääsee itsekin merille.:) Ja hei, eikös aito purjehdus olekin juuri tuota: lähdetään aamulla sinne minne tuuli vie! Meidän iskää ainakin ärsyttää usein se, kun kysellään että koska ollaan perillä ja minä päivänä mennään sinne ja sinne. Toki hän nyt usein melko tarkasti lopulta on reissumme kuitenkin suunnitellut, mutta ainakin ajatustasolla hän haluaa pitää tuon "tuuli vie"-tunnelman.

    VastaaPoista
  3. Ora: Jee, kivaa, kun olet löytänyt tännekin! Ja toinen iso jee purjehdusharrastukselle, se on vain niin parasta! Ja varo vain, venekuume on vaarallinen, kun se iskee! :D Kiitos, me todella nautitaan meidän reissusta, tää on aivan huippua.

    Alma: Mä tykkään ja, että spontaanius jotenkin kuuluu tähän. Tottakai pitää olla kartalla ja tietää, mihin mennään, jos plan A ei onnistukaan, mutta tosiaan sellainen näennäinen tuuli kuljettaa -fiilis on just parasta!

    VastaaPoista
  4. Onko teille muodostunut jotain rutiineja, että jompikumpi tekee aina tietyn jutun ?

    Ajatko usein laituriin ? Kumpi on pinnassa useammin kuin reivaa ?

    Meillä mies tahtoo uskoa, että niillä on parempi tuo avaruudellinen hahmotuskyky ja ainakin vielä haluaa mieluummin itse ohjata veneen laituriin ja minä otan keulan vastaan. Pinnaa taas pidän mieluummin vielä kuin menen mastolle. Hieman kyllä tilanne nyppii, että haluan itsekin oppia tekemään kaiken! Opin autoakin ajamaan, että miksen sitäkin nyt tajuaisi vähitellen kuinka vene kääntyy paalujen välissä "valssaten" itsensä ympäri eikä kuten auto...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun juttelet ja oot messissä. :)