Melkein täydellinen purjehdusretki


Viime viikolla kävi oikein kertakaikkisen hyvä tuuri säiden ja vapaapäivien suhteen. Suunnitelmat olivat siis päivänselvät - merelle! Joutunen syömään masentavat sanani purjehduspukeutumisesta Suomen oloissa, kun seilasimme auringonlaskuun sortseissa ja t-paidoissa. Sivutuuleen. Alkukesästä. Siis illalla. Siis merellä. Tuulta ei tosin ollut kovinkaan paljoa, mutta välillä yhteen solmuun hiipunut vauhti sopi mielentilaan ja tunnelmaan. Vastaan tuli värikkäitä spinaakkereita. 


Istahdin ihailemaan.


Jotain puuttui. 



Parempi! En yleensä tykkää juoda alkoholia ennen ankkurimaljoja, mutta nyt kylmä valkoviini houkutteli niin, että otin lasillisen. En katunut, hetki oli niin lähellä täydellistä kuin olla saattaa!


Jos muuten satut olemaan tämän veneen omistaja, niin lähetä sähköpostia! Otin paljon kuvia ja saat niitä ilman muuta. Omasta veneestä kun harvoin saa kuvia purjehduksessa.

Purjehdimme muutaman tunnin ja päädyimme venekerhon saareen juuri, kun aurinko painui mailleen. Tungosta ei ollut, meidän lisäksemme saaressa oli vain yksi vene. Teimme pienen kävelyn ja söimme iltapalaa sillä aikaa kun odottelimme, että sauna vapautuisi. Laivakoira saunoi ja ui sydämensä kyllyydestä. Itse menen luonnonvesiin, kun ne ovat yli 22-asteisia, joten hauva sai pelastettavakseen tällä kertaa vain miehen. Laivakoira yrittää viimeiseen asti estää pelastettavia menemästä veteen vinkumalla ja hälisemällä. Kun se huomaa tehtävänsä mahdottomaksi, se juoksee laiturin päähän ja hyppää veteen niin, että molskahtaa. Sitten se ui ympyrää pelastettavan ympärillä ja yrittää töniä tassuillaan. Meidän mielestämme tämä on vähän outo hengenpelastustaktiikka, mutta mistäpä me mitään tietäisimme. 


Aamulla valkeni jälleen mitä upein päivä. Aamupalan ja tiskauksen jälkeen oli aika lähteä kohti Helsinkiä. Minä tein lähdön laiturista. Olen kokenut jotenkin tosi hankalaksi sen hahmottamisen, miten tuuli alkaa painaa venettä, kun köydet irroitetaan. Miehellä oli tähän hyvä vinkki. Köysiä kannattaa ajatella ikään kuin käpälinä, jotka vetävät kukin venettä omaan suuntaansa. Pitäisi ajatella, mitä tapahtuu, kun yksi käpälä toisensa perään lakkaa vetämästä. Tällä logiikalla jo tajusin. Tällä kertaa tuuli  suoraan styyralta. Paaran köysi irroitettiin ensin, juuri mitään ei tapahtunut. Venettä jäivät vielä vetämään poijuliina ja styyran köysi. Kun styyran käpälä lakkasi vetämästä, tuuli alkoi painaa keulaa paaralle. Mies kyytiin ja sitten veneen hilaus poijuliinasta kohti poijua ja haan irroitus. Nyt vene oli valmiiksi melkein nenä kulkusuuntaankin. Hyvin meni!


Tuuli oli juuri sopiva suosikkipurjeelleni spinnulle. Ihmettelimme hetken aikaa talven jäljiltä muisti ruostuneena sen seitsemää köyttä. Tämä ei ole kielikuva, köysiä todella on seitsemän: falli, alagaija, ylägaija, skuutti, gaija ja kaksi barberiköyttä. Ekana kesänä ajattelimme, että barberiköysistä on liikaa vaivaa, mutta kerran kokeiltuamme emme enää jätä niitä laittamatta. Purje pysyy paljon vakaampana niiden kanssa. Nosto meni hienosti ja laskukin moitteettomasti. Jee, mitä onnistumisen elämyksiä koko päivä täynnä!


Kaupunkiin päästyämme käväisin luennolla ja mies sekä Laivakoira jäätelökioskilla. Meidän oli ollut tarkoitus mennä Skifferiin syömään minun palattuani, mutta muutama muu oli ajatellut samaa ja pizzajono olisi ollut puolitoista tuntia. No, eipä hätää, tuumasimme ja suuntasimme naapuriin, Boathouseen. Täynnä, luki ovessa!



Ei auttanut kuin irroittaa köydet taas ja lähteä kohti kotisatamaa ja vuohenjuustosalaattia, jonka uhosin tilaavani tuplavuohenjuustolla. 


Laivakoira uneksi makkarasta. 




Emme enää nostaneet purjeita minimatkalle, tuuli kaikkosi illan myötä. Niinpä tyydyin tuijottelemaan maisemia.



Paviljongilla ilta oli kauneimmillaan ja terassi kutsuvimmillaan - ja keittiö kiinni. Niinpä retki ei ollut ihan täydellinen, koska päädyimme loppujen lopuksi iltapalalle Niittykummun Mäkkäriin. Toisaalta kuten olen jo aiemmin maininnut, minä rakastan McFeastia, joten retken arvosanaksi tuli kymppimiikka vain hyvin pienellä miinuksella. 

Seuraavaa retkeä varten minulla onkin jotain uutta. Jotain sellaista, mitä voisin ehkä pitää muuallakin, ainakin jos tätä postausta ja sen nostattamaa keskustelua on uskominen. 


Iik, nahkapurkkarit! Kaikkien näiden vuosien jälkeen! Kengät ovat lahja Henri Lloydilta, enkä ole vielä päättänyt, laitanko nauhat sykeröille vai en. Tärkeitä päätöksiä!

Translation: Our sailing trip was almost perfect, with the spinnaker and all but unfortunately all the nice restaurants by the sea were fully booked so we ended up in McDonalds. 

Kommentit

  1. Olen tykännyt kovasti blogistasi, mutta valitettavasti viinilasi on alkanut näkyä liian usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kieltämättä tuo samainen viinilasillinen on pyörinyt aika monessa postauksessa. Kiitos palautteesta, jätetään viinilasikuvat jatkossa vähemmälle.

      Poista
    2. Ai, minusta taas viinilasikuvat ovat kovin tunnelmallisia. En yhdistä niitä juopotteluun, vaan tunnelmointiin, kesähetkiin ja pysähtyneisyyteen. Kiitos ihanasta blogista! Näin sinut viikon sisällä kerran lentokentällä ja toisen kerran Café Esplanadissa. Melkein uskaltauduin tulla kiittämään kasvotusten, mutta aloin kuitenkin empiä, josko kokisit sen häiritseväksi.

      Poista
    3. Saa mulle tulle juttelemaan. :) Ensi kerralla sitten!

      Poista
  2. Ihana viikonloppu ollut teillä! Mahtavia fiiliksiä ja kuvia. Minun on pakko mainostaa, että kävin uimassa viime keskiviikkona veneen perästä, vesi oli +22 astetta. MInä, joka en ikinä, siis i k i n ä ole uinut ennen jussia ja inhoan kylmää vettä =)Monena talvena on jäänyt vallan talviturkki kokonaan päälle =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 22? Nyt jo? No oho! Mä inhoan inhoan inhoan kylmää vettä, mutta tänä kesänä saatan minäkin uida, jos vedet ovat nyt jo tuota luokkaa. :)

      Poista
  3. Heh mulla on ihan samanlaiset vanhat purkkarit jossain vanhempien varastossa, pitääkin kysyä josko ne vielä löytyisi kesäksi :)

    Ja niin ihanan kuuloinen matka, voi kunpa pääsisi tuollaiselle reissulle joskus. Melkein tuli tippa linssiin kun kuvittelin sitä hetkeä viinilasi kädessä katsellen ulappaan <3 Näköjään Suomen kaipuu on nyt taas täydessä telassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysy, ajan patinoimathan on just parhaat!

      Oi voi sentään! Tuletteko te Suomeen ollenkaan tänä kesänä?

      Poista
    2. Tulen poikasen kanssa vähän yli kuukauden kuluttua, en jaksa enää odottaa :)

      Poista
  4. Niiiin kivoja kuvia. Nämä satamakuvat saa aina haaveilemaan reissusta Hankoon tai Ahvenanmaalle. Miksipä ei jokin muukin merenrantakaupunki kävisi.
    No jos ei turhan tarkkoja olla niin hädässä menee nämä Saimaakin tai jopa Puula, heh! :) Satamassa kiehtoo jonkunlainen lähdön tunnelma. Olen ehkä outo, mutta Juhannuksena mun on pakko päästä katsomaan mökin läheiseen satamaan, kun iloiset (ja vähemmän iloiset) ihmiset pakkaa veneitään ja lähtevät kuka minnekin.

    Mutta nuo purkkarit, aijai et arvaakaan miten loit minuun uskoa tuolla kuvalla!
    Katselin jokunen aika sitten purkkareita, mutta lähipiiristä ei oikein tullut tuulta purjeisiin. Sisareni 40+ ei kyseisen ajan kertaalleen eläneenä antanut minulle paljoa tukeaan!

    Tare

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merenrantakaupungit on ihania! Ja hei, Puulahan on todella kaunis!

      Hihi, tsemppiä vain purkkariostoksiin. Siskosi saa kohta huomata, että sinä olit oikeassa. :D

      Poista
  5. Oih kesä ja meri! Btw. bydomi blogissa on sulle haastetta kerrakseen :)

    VastaaPoista
  6. Terve, talven aikana kuulin eräältä purjehduksenopettajalta hyvän vinkin veneen liikkeiden hahmottamiseen: kannattaa merellä n. 5-7 m/s tuulessa pysäyttää vene (purjeet alhaalla), ja katsoa miten vene lähtee kääntymään ja etsii "luonnollisen" asentonsa. Keula kääntyy noin neljä kertaa perää nopeammin ja vene jää ajelehtimaan keulan osoittaessa ehkä noin 120 astetta tuulensilmästä. Vene pyrkii myös tähän luonnolliseen asentoonsa, kun laiturissa kiinnitysköysistä päästää irti. Ongelmana on tosiaan usein kovemmassa sivu/vastatuulessa keulan nopeampi kääntyminen, joten yksi vaihtoehto on pitää pitkällä juoksuköydellä keula paikallaan ja hilata perä poijulle. Toinen hyväksi kokemamme vaihtoehto esim. kun poijuväli on pidempi, on pitää juoksuköysi kiinni, ja laittaa kone vetämään pakille ja kierroksia reilusti, ehkä n. 1000-1500. Kun juoksuköyden irrottaa, niin veneen pitäisi lähteä suoraan taaksepäin kuin se kuuluisa korkki shampanjapullosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juoksuköysi meilläkin on aina välillä ollut, kun ollaan haluttu pelata varman päälle. Nyt ei ollut ketään muita laiturissa, eikä vaaraa törmätä laituriinkaan, joten harjoittelin ihan hyvillä mielin. Toi onkin hyvä vinkki, pitää kokeilla joskus! Kiitos!

      Poista
  7. Ihania kuvia ja tunnelmia! Koirakuumeessani seuraan tietysti erityisen tarkkaan laivakoiran touhuja. Labbikseni aikoinaan teki samanlaista pelastuskuviota uimarin ympäri. Niiden mielestä ihmiset ovat varmasti pelottavan huonoja uimareita ;-) Meille on käynyt ruokailun suhteen monet kerrat samalla tavalla, kuin teille, että kaikki kivat ruokapaikat ovat olleet täynnä tai laiturit täynnä tai koko ravintola kiinni. Näitä hetkiä varten veneessä pitäisi olla aina jotakin oikein erityisen hyvää ja hyvin veneessä säilyvää ruokaa. Ajatelkaa, jos juuri sillä hetkellä voisi kaivaa oman veneen kaapista, jotakin niin herkullista, että se löysi laudalta kaikki tupaten täydet ravintolat ja niiden ruuat. Onko kenelläkään ideaa, että mitä sellainen voisi olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, voi noita hauveleita, kun pitää stressata ihmisten uimataitoja... :D Muakin kiinnostaa, mikä on purjeveneen hätävara! Oliivit ja marinoidut artisokat nyt ainakin säilyvät ja vaikka jotkut tonnikalafileet. Tulee vain vähän turhan suolainen satsi.

      Poista
  8. OI!!! NAHKAPURKKARIT!!! ...ja nauhat sykeröllä...!!!!
    Miten mä olen voinu unohtaa?!
    Kuulun kanssa tuohon Taren mainitsemaan 40+ ikäryhmään ja nyt muistutettuna muistan NIIN hyvin ajan kun purkkarit oli ainoat oikeat kengät sekä maalla että merellä! :)

    -A-

    VastaaPoista
  9. hmh, vai liikaa viinilasikuvia...kaikkea sitä saakin lukea. =))))

    Vaan kylläpä on taas teitiä kelit hemmotelleet. Aivan täällä, vihreenä olen kateudesta. Voisinpa minäkin tuollalailla lillutella. Mutta tyydyn siis ihailemaan kuvia, ja fiilistelemään mukana onnistumisen pipanoita.
    Ja siis lahja Henryltä, mä en kestä!! Sä oon niin nyt kuule päässy "ineen" ;D

    Tsempit työ/koulu/veneily... viikkoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kävi tosiaan ihan mieletön tuuri säiden kanssa. :) Kivaa jos tykkäsit kuvista.

      Kiitos, tämä(kin) viikko sisältää kaikkia noita. :) Kivaa viikkoa sinne myös!

      Poista
  10. Vaikuttaa tuo elämänrytmi sellaiselle, että yksi viinilasillinen silloin tällöin on harvinaista herkkua. Sopii juhlistamaan huippuhetkiä. Hieno postaus, tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! :) Samaa mieltä!
      Kampanjoiden oikein kommenteilla ;D

      -C-

      Poista
    2. Kivaa, jos tykkäsit! Ja -C- kans. :)

      No joo, enpä mä juo viiniä aina edes joka viikko. Olen hyvin mustasukkainen yöunistani ja alkoholi tosi pieninäkin määrinä pilaa multa ne helposti, joten yleensä mun viinilasista löytyy Cokis Zeroa. ;) Mutta olen kyllä superviinifani, jos voisin, joisin lasillisen joka päivä. <3

      Poista
  11. Heh, uutena lukijana oli pakko heti tulla kommentoimaan, että sykerölle tietenkin =D

    VastaaPoista
  12. Minulle purjehdus on ihan vieras maailma, ja olen yllättynyt siitä miten kiinteästi alkoholi vaikuttaa siihen liittyvän. Esim. tämä ankkurimalja, tarkoittaako se siis sitä että aina perille päästyä kiskaistaan lasilliset? Se vaan tuntuu oudolta, eihän autoillessakaan ole tarvetta vastaavalle parkkimaljalle kun saadaan auto parkkiin. Juon itsekin mielelläni viiniä, mutta en ollut tullut ajatelleeksi että viinitonkka on tärkeimpiä varusteita veneessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en tietenkään voi puhua muiden kuin omasta puolestani, joten selvitän parhaani mukaan asiaa omasta näkökulmastani. En tiedä, onko ankkurimalja tapana yleisesti kaikilla purjehtijoilla. Ankkurimalja ei todellakaan tarkoita sitä, että aina "kiskaistaan lasilliset" kun päästään perille jonnekin. Autolla ajo -vertaus ontuu mielestäni sen vuoksi, että autolla ajaminen on pääsääntöisesti (ainakin itselläni) vain siirtymistä paikasta A paikkaan B. Purjehdus taas on vapaa-ajan harrastus, purjeveneessä ollaan jo perillä heti kun siihen astutaan ja tarkoitus on olla merellä, nauttia luonnosta ja rentoutua (toki rentoutua voi myös ilman alkoholia, en tarkoita sitä). Sen takia otin tuon ankkurimaljan esille, että olen nimenomaan sitä mieltä, että minusta veneily ja alkoholi eivät saisi kuulua liikaa yhteen - parempi olla vesillä selvin päin. Sitten, kun saadaan köydet kiinni satamassa, on kiva nauttia lasilliset. Vertaisin ankkurimaljoja enemmänkin aperitiiveihin, usein kun ainakin meillä seuraava operaatio on ruuanlaittaminen ja jos itsekin olet viinin ystävä, tunnistat varmasti mukavan tilanteen viinilasin kanssa kokkaillessa. Mun mielestä purjehdusta kannattaa verrata enemmänkin mökkeilyyn kuin autolla ajamiseen ja ankkurimaljaa enemmän vaikka just saunakaljaan, apikseen tms. Kun tullaan kotisatamaan, ei tietenkään kiskota drinkkejä vaan pakataan kamat ja lähdetään kotiin.

      Viinitonkka on siksi veneessä hyvä, että itse en ainakaan vie mitään lasista mielelläni veneelle vaan pidän parempana pakkauksia, jotka eivät hajoa sirpaleiksi. Tykkään juoda laadukasta viiniä, joten siksi iloitsen ja annan mielelläni vinkin muille hyvän viinin ystäville, kun bongaan hyvän tuotteen.

      Tulikohan tämä nyt tarpeeksi rautalangasta? Mä en voi uskoa, että minä, jonka alkoholinkulutus on lasi tai kaksi viikossa tai kahdessa, olen nyt "alkoholista huolestuneiden" hampaissa! :D Meillä on Suomessa ihan oikeita ongelmia viinan kanssa ja ne eivät kyllä todellakaan liity siihen, että juoko joku blogipimpula veneellä lasillisen sauvignon blancia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että alkoholinkulutuksesta pitää keskustella, mutta olisiko tässä nyt fokus vähän väärässä paikassa?

      Poista
  13. Samaa minäkin olen vähän ihmetellyt (ei ole sama asia kuin paheksunta:) Jotenkin itselle alkoholi ja mikä tahansa kulkuneuvo yhdistelmänä tuntuu huonolta. Varsinkin vesillä melkoiselta riskiltä. Ja en nyt ihan tosi tarkoita, että TE siellä kippistelisitte liikaa :) :)
    Mutta otaksun suomalaista juomiskulttuuria nähneenä, että niitäkin ihmisiä valitettavasti on. Siksi kai venekuvissa esiintyvät viinilasit vähän jopa häiritsevät. Sellaisen mielikuvan ylläpito, että veneily ja alkoholi ikäänkuin kuuluisivat yhteen. Varsinkin, kun muutamaa postausta aiemmin kirjoitit veneilyn riskitekijöistä. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan, ei ole tarkoitus provosoida yhtään ketään. Ymmärrän todellakin eron viinilasillisen ja perinteisen suomalaisen ryyppäämisen välillä. Ihan asiana vaan kiinnostuin, että kuinka paljon yleensäkään näkee kännissä veneilyä ja puuttuvatko ulkopuoliset siihen yhtä helposti kuin autoilun puolella?

    -HM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ymmärrän ihan täysin tuon näkökulman ja tätä keskustelua käytyäni tulin itsekin siihen tulokseen, että ehkä tosiaan ei ole hyvä idea julkaista vene&viini-kuvia. Ja ihan totta, jos meillä on ongelma rattijuoppojen kanssa, niin aivan varmasti on mysö ruorijuoppojen (vrt. J.J. Lehto). Meillä on Suomessa pitkät ryyppäämisen perinteet, joten varmasti tuollainen (varsinkin sellaista paljon nähneelle) voi särähtää aika kovasti silmään.

      Mun puuttumiskynnys on aika alhainen, jos näen jonkun toteutumassa olevan riskin. Eli vastauksena kysymykseesi, minä todellakin puuttuisin. Mutta voin tosiaankin puhua vain omasta puolestani. Me ei kauheasti tunneta muita purjehtijoita, joten heidän tavoistaan mä en osaa sanoa. Mun mielestä satamissa meno on noin yleisesti aika rauhallista, ihmiset juovat sen lasillisen tai pari illalla ja suurin osa lähtee aikaisin aamulla liikenteeseen (puhun nyt purjehtijoista). Me kun nukutaan pitkään, niin laituri on aina melkein ympäriltä tyhjentynyt, kun noustaan. Eli mutu-tuntumalla sanoisin, että kännissä veneilyä näkee vähän ainakin siellä, missä me liikumme.

      Pahoittelut muuten edelliselle anonyymille, jos se oli siis joku muu kuin sinä, HM, tuli vähän painokkaasti ilmaistua multa. :)

      Poista
    2. Joku muu se oli :)
      Jäin miettimään tuota. Oliskohan näin, että purjehdus on sen verran haastavaa, etteivät ihmiset ota samanlaisia riskejä kuin moottoriveneilyn puolella. Ja taitaa olla purjehtijat muutenkin reipashenkisempää porukkaa kuin muhkumoottoriveneilijät (oliko liian karkea yleistys ;)

      Hyvä keskustelu tää mun mielestä oli, eikä tosiaan ollut mitenkään tarkoitus syyllistää tai osoitella ketään. Ihan vaan ilmiönä keskustella. Meillä on erilaisia kokemusmaailmoita ja näkökulmia ja mun mielestä saa ollakin. Inhoan, kun alkoholi on Suomessa niin tabu puheenaiheena :) Olen istunut kansanterveys- ja ravitsemustieteen luennoilla kevään ja joka kerta luennoitsijat pitävät tarpeettoman seliseli -osion kun aletaan puhua alkoholista. Miksei siitä voida puhua vaan asiana niin kuin muustakin. Ja kyllä ymmärrän ärhäännyksesi. hauskaa kipakkuutta.Blogipimpula :D

      -HM

      Poista
    3. On kyllä ihan totta, että alkoholista tuntuu olevan mahdotonta puhua neutraalisti. Ehkä meillä vain on nin vahvana se ryyppy-puukkotappeluperinne, että moni kavahtaa alkoholia kaikissa muodoissa.

      Mä olen aina keskustelun kannalla, nyt ehkä kuumenin vähän turhan paljon, kun koin tilanteen niin absurdiksi. Mutta oikeassa olet. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun juttelet ja oot messissä. :)