Käytiin terassilla

Eilinen ohjelma oli ajella Haukilahden Paviljongin terassille. Menomatka meni myötätuulessa, jonka pöhöttäessä totesimme, että meidän fokka taitaa olla vähän pöllö myötätuulipurje, koska se ei oikein halunnut asettua kummallekaan puolelle. Välillä ajoimme virsikirjaa ja välillä purje vain keikkui puolelta toiselle. Vauhtia oli kuitenkin ihan mukavasti - aallonharjalla ennätys taisi olla jopa lähempänä 7:ää solmua.







Kävimme pienellä rantapromenadilla Laivakoiran kanssa ja söimme terassilla ilta-auringossa. Minä söin vuohenjuustosalaatin, joka oli oikein hyvää, mutta listalla näkemäni vuohenjuustorisotto parsan kanssa jäi vähän kaivelemaan. Mies söi hampurilaisen. Laivakoira joutui tyytymään omiin nappuloihinsa.






Osa venesatamien viehätyksestä piilee siinä, että saa ihailla muidenkin hienoja veneitä. Haukilahdessa tuntui olevan poikkeuksellisen upeita kaunokaisia kotona. Meidän Båtimme oli koko joukon pikkuruisin paatti. Mitenköhän se mahtaa aikanaan sopeutua tänne? Odotamme kyllä kovasti sitä, että saamme omalla vuorollamme venepaikan täältä. Minä rakastan miljöötä, meiltä kotoa tänne on helppo tulla ja venekerhossa on tietysti aina se etu, että paikka on valvottu.





Kotimatka olikin sitten kryssimishommia ja pärskeitä tuli sisälle niin, että todella onnittelin itseäni laadukkasta sadeasusta. Meillä oli taas keulapurjeena fokka ja iso oli kakkosreivissä. Purjevalinta oli oikea, muuten olisimme olleet hiukan turhan kallellamme Laivakoiran makuun. Laivakoira haluaa muuten aina olla sylissä, kun vene on kallellaan vastatuulessa, joten vendat koira sylissä ovat hiukan haastavia, kun minä yleensä hoidan keulapurjeen skuuttaamista. Välillä laitoin tietenkin koiran lattialle, mutta välittömästi tämän jälkeen joku alkoi räpeltää syliin mistä tahansa pienestä kolosta. :D Niinpä eilenkin tapahtui pari onnetonta lattialle muksahtamista.

Ja tänään sitten illalla uudestaan! Olipa mukavaa sanoa eilen Båtille sen luota lähtiessä, että nähdään huomenna. (Kyllä, sanon venelle heippa, kun lähdemme. Joskus sanon kodillekin.) Tänään mulla on retkellä myös tavoite, ajattelin nimittäin opetella ottamaan tietynlaisen valokuvan. Valokuvausharrastus on minulla melko lailla lapsen kengissä - minulla on hyvä kamera, mutta käytän lähinnä automaattiasetusta. Olen liian kärsimätön lukeakseni kerralla oppaan läpi, mutta opettelen aina yhden jutun, kun tarve tulee. Pakko on paras muusa nimittäin. Minulla oli kolme kuukautta ulkoinen salama pakkauksessaan ja yhtenä iltana vain totesin, että haluan ottaa kuvia, mutta on tosi pimeää. Käyttöopas käteen ja opettelemaan. Eilen retkellä tuli tunne, että tuollaisen kuvan haluan ottaa, joten tänään otan valokuvauskirjan mukaan ja opettelen.

Kommentit

  1. Ihana blogi! Ihan vastikään olen tänne eksynyt ja nyt jo jäänyt koukkuun.. Merelle tekisi kovasti itsenikin mieli, mutta oma paatti puuttuu vielä :) Nyt innostuin kuitenkin kommentoimaan conversejesi perään.. Mistä olet hankkinut ja milloin? :) Omani muistuttavat väriltään jo jotain ihan muuta kuin valkoista ja monista paikoista tuntuvat olevan loppu..


    -Anni

    VastaaPoista
  2. -Anni: Kiitos ja tervetuloa! Mun Converset ostin työreissulta, joten enpäs tiedä, mistä ne Suomessa eivät olisi loppu. Olen ihan addikti ja mulla on noita tossuja paljon, kun niitä vaan kuluu. Ostan siis vaan uusia sitä mukaa, kun vanhat hajoaa ja nyt tuli vastaan reissun päällä. Nettikaupoista ainakin luulisi saavan ja tietty Stockalta, jos asut Stocka-kaupungissa...

    VastaaPoista
  3. Converset ovat ihan parhaimmat venekengät! Ne toimivat myös hyvin kalliokiipeilyssä :).

    Mua naurattaa laivakoiran mätkähtelyt :)

    VastaaPoista
  4. Pitkäjänteisyyttä venepaikan odottamisen kanssa. Me odotimme paikka kolmisen vuotta ja nyt päästään vihdoin kotisatamaan syömään namivuohenjuustosalaattia. S

    VastaaPoista
  5. Miss P: Mua toisaalta naurattaa ja toisaalta säälittää pieni mätkähtelijä. Odottelen vain, että evoluutioteoria todistaisi itsensä todeksi ja koiruliini oppisi vaihtamaan puolta oikeaan aikaan. Arvasin, että saan kannatusta Converseille sieltä suunnasta!

    S: Apua, kolme vuotta! Pitkäjänteisyyttä tosiaan tarvitaan! :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun juttelet ja oot messissä. :)