Kuinka aloittaa perhepurjehdusharrastus

Minulta kysytään aika ajoin blogissa ja sen ulkopuolella, että miten purjehduksen oikein voisi aloittaa. Tähän ei varmasti ole mitään yhtä ainoaa ja oikeaa vastausta, mutta ajattelin koota tähän omia hyviksi havaittuja kokemuksiani. Minähän olen aloittanut purjehduksen aikuisiällä täysin nollasta. En ollut koskaan edes ollut purjeveneessä ennen kuin ostimme Båtin. Mieheni on veneillyt koko ikänsä, mutta hänenkin purjehduskokemuksensa oli melko vähäistä. Minä olin ollut moottoriveneenkin kyydissä vain kerran, pari ennen kuin perheeseemme saapui ensimmäinen vene. Se oli moottorivene, pieni daycruiser.

Jälkeen päin ajatellen oli ihan hyvä, että aloitimme veneilyharrastuksen moottoriveneellä; minun oli totuttava vesielementtiin ja vesilläoloon ylipäätään. Jos ei ole koskaan ollut vesillä, niin siitä kannattaa aloittaa. Olisiko jollain tuttavalla vene? Pääsisikö retkelle mukaan? Olisi aika jäätävän ikävää huomata kalliin hankinnan tehtyään, että voi vaikkapa aina pahoin.

Seuraava askel olisikin sitten mielestäni kouluttautuminen. Kurssit kannattaa ehdottomasti käydä. Käymistämme purjehduskursseista olen kirjoittanut täällä. Jos purjehduksen haluaa pariskunnan/perheen yhteiseksi harrastukseksi, kurssit kannattaa käydä yhdessä. Niin purjehduksesta tulee alusta lähtien se oma, yhteinen juttu, mikä on parisuhteenkin kannalta mukavaa. Vaikka toinen osaisikin jo enemmän, niin silti kannattaa harkita tätä. Opittua voi kerrata yhdessä, pohdiskella uusia kysymyksiä ja pariskunta/perhe voi alusta asti alkaa luoda niitä omia tapoja, omaan tyyliin sopivia menetelmiä ja toimintatapoja. Yhteenhitsautuminen on miehistöyhteistyön kannaltakin tärkeää. Minusta (ja tämä on siis ihan vain minun mielipiteeni, eikä mikään yleinen totuus) on tärkeää luoda yhteiset pelisäännöt, oma SOP (Standard Operating Procedures) ja lähteä siitä, että kaikki perheessä ovat tärkeitä miehistönjäseniä. Miten veneessä kommunikoidaan? Kuka on päällikkö? Milloin kipparin sana on laki ja milloin voidaan neuvotella? Missä järjestyksessä asiat sitten tehdään meidän veneellämme? Minkälaisia purjehduksia me haluamme - tahdommeko kisata, retkipurjehtia vai jotain siltä väliltä? On tärkeää, että tavoitteiden asettamisessa kuunnellaan kaikkia miehistön jäseniä. Jos äiti ja lapset haluavat leppoisille retkille ja pitävät tärkeimpinä eväitä ja auringonpaistetta kun isä tahtoo vetää narut kireällä mahdollisimman kovaa ja purjeet aina optimaalisesti trimmattuina paikasta A paikkaan B, on ihan satavarma, että mukavan yhteisen harrastuksen eteen joudutaan tekemään hieman kompromisseja, jotta kaikki viihtyisivät. Ja haluaisivat lähteä veneelle mielellään.

Kurssien jälkeen tulee harjoittelu, harjoittelu ja harjoittelu. Purjehtimaan oppii vain purjehtimalla. Minulla ensimmäinen kesä meni niin, että kun ajoin, en voinut navigoida samalla, saati skuutata tai katsella maisemia. Minun oli keskityttävä kaikilla aisteillani siihen, että ajaisin sinne, minne pitääkin. Pikkuhiljaa, kun ohjasin aina vain, aloin huomata, että hei, minähän pystyn lukemaan merikorttiakin samalla! (Ainakin sellaisissa helpommissa paikoissa.) Tai pystyin justeeraamaan isopurjetta, jos mies oli sisällä tai jotain muuta tekemässä. Tänä kesänä kävin ohjatessani käsiksi jo keulapurjeeseenkin, jos tarve vaati, eikä mies ollut paikalla juuri sillä hetkellä.

Sitä en osaa sanoa, koska on oikea aika hankkia oma vene - kukin toimikoon parhaaksi katsomallaan tavalla. Venettä hankkiessa kannattaa kuitenkin huomioida oma miehistö. Onko teillä pieniä lapsia? Jos on, onko todennäköistä, että toinen vanhemmista on kiinni lapsissa aina silloin tällöin? Tässä tapauksessa kannattaa ostaa senkokoinen ja -mallinen vene, että sillä voi purjehtia yksinkin. Etenkin lapsiperheiden kannattaa myös huomioida veneen mallissa se, miten kannella pääsee liikkumaan. Joissain veneissä on todella kapeat ja ulospäin kaltevat sivut, jolloin saa olla todella ketterä ja varovainen, varsinkin kun kansi on kostea. Sivuilla tarkoitan tuota kohtaa, joka näkyy tuossa alapuolella olevassa kuvassa.

En voi tarpeeksi korostaa sitä, että purjehduksesta kannattaa yrittää tehdä mahdollisimman paljon yhteinen juttu. Jos joku perheestä on veneellä despootti, karjuu hyppääperkeleitä tai ei luota miehistöönsä yhtään, niin on todella vaikeaa saada purjehdusretkestä houkuttelevaa ajatusta koko perheelle. Kun kaikilla on oman tasonsa mukaisia tehtäviä, purjehduksesta saa niin paljon enemmän irti!

Kannattaa myös sumplia etukäteen sitä, minkä kokoinen oma miehistö tulee olemaan. Aika monella purjehduskurssilla perusoletus on se, että miehistössä on aina vähintään kolme jäsentä. Kuitenkin satamissa näkee paljon pariskuntia kaksin. Jos purjehditte pääsääntöisesti kaksin, pitää veneenkin olla sellainen, että sillä pärjää kahdestaan.

Kannattaako venekerhoon liittyä? Paha sanoa, varsinkin kun itsestä tuntuu siltä, että emme ole vielä päässeet sille saamapuolelle jäsenyysasioissa. Jäsenyys ei takaa venepaikkaa. Venekerhon saarikin on kotisatamastamme sen verran kaukana, että odottelemme edelleen sopivia vapaita, että ennättäisimme sinne edes kerran tänä kesänä. Meidän kerhomme ei ole järjestänyt minkäänlaisia tilaisuuksia uusille jäsenille, mutta tiedän, että joissain venekerhoissa näitä tervetuliaistilaisuuksia on. Tähän mennessä venekerhon jäsenyydestä saamamme hyöty on siis ollut alennus kerhon ravintolassa ja katsastuspalvelu. Ennen kuin syytää hirvittäviä summia jäsenyyteen, kannattaa varmasti miettiä, olisiko vaikka omalla työpaikalla venekerhoa. Meidän työpaikallamme onneksi on ja sen ihana saarikin on mukavan matkan päässä. Työpaikkojen kerhojen jäsenyydet ovat hinnaltaan ihan toista luokkaa. Jos tahtoo kisata, tilanne on tietysti aivan toinen. 

Kisapuolesta en osaa sanoa yhtään mitään, koska siitä minulla ei ole kokemusta. En ole myöskään itse kiinnostunut siitä, joten tällaista kokemusta tuskin on ainakaan lähiaikoina tulossakaan. Tosin arvaan, että kommenttiboksista kyllä saa vastauksen joltakulta muulta, jos kilpaileminen kiinnostaa.

Toivottavasti tästä maratonpostauksesta oli hyötyä niille, jotka haaveilevat tästä ihanasta harrastuksesta. Kysymyksiä saa ilman muuta esittää, yritän vastata parhaani mukaan. Varustepuolesta sanoisin, että turvallisuuteen liittyvien varusteiden lisäksi kannattaa satsata kunnollisiin sadeasuihin. Kuten olemme saaneet taas tänä kesänä huomata, sadepäiviä on kuitenkin Suomessa aika usein. Märissä kamoissa kituuttelu on lannistavaa ja siitä tulee paha mieli.

Minusta purjehdusharrastuksessa on jotain kiehtovaa ja ikiaikaista - samoilla luonnonvoimilla ja reiteillä sitä edelleenkin vain kuljetaan, kuin ihmiset satoja vuosia ennen meitä. Meriluonto on tavattoman kaunis ja purjehtijoille riittää elämyksiä saaristossa. Veneellä pääsee näkemään aivan mielettömiä paikkoja. Vene on myös ainoa paikka koko maailmassa, jossa työhuolet unohtuvat ihan täysin. Ja missään en nuku niin hyvin!

Heräsikö muilla jotain ajatuksia aiheeseen liittyen?