Captain Norppa

Kuten varmasti arvaatte, tältä legiltä ei todellakaan ole yhtäkään kuvaa. Kuvitus on siis merikuvien osalta eilen räpsittyä. Kun kipparoi ekaa kertaa ikinä ylipäätään mitään venettä, saati sitten purjevenettä, juhannusaattona maailman kaikista päivistä, ei todellakaan tule edes ajatelleeksi kameraa. Tilanne oli siis se, että juhannusaaton viettoon päästäkseni minun oli vietävä vene juhlapaikkaan ilman miestä, joka oli töissä. Onneksi sain navigointiavukseni ystävämme, joka oli aivan korvaamaton ja kullanarvoinen gasti, en olisi ikimaailmassa pärjännyt ilman häntä. Minua ei etukäteen jännittänyt veneen käsittely niinkään vaan nimenomaan samanaikainen navigointi ja muiden väistely. Etenkin, kun tiesin varsin hyvin, että tällaisena päivänä vesillä olisi muutama muukin. Hommat jakautuivat luontevasti niin, että minä olin pinnassa ja ystävä luki merikorttia. Yhdessä yritimme paikallistaa merkit ja kytätä muita veneitä. 

En ollut edes ymmärtänyt jännittää laiturista lähtöä, joten lähtötohinassa ja -jännityksessä irroittautuminen jäi suunnittelematta ja siitä oli tulla aikamoinen show. En ymmärtänyt laittaa kaasua päälle tarpeeksi ajoissa ja kääntää pinnaa voimakkaasti. Niinpä keula lähti painumaan juuri väärään suuntaan. Mies, joka oli tullut auttamaan lähdössä, varmaan piteli sydäntään laiturilla, kun minä nanosekunnin lamaantumisen ja minipaniikin jälkeen sain veneen onneksi kääntymään kapeassa satama-altaassa oikein päin ilman, että tuhosin omaa tai muiden omaisuutta. Oppitunti numero yksi: Suunnittele lähtö huolella ja tee Plan B. 

Kunhan pääsimme satamasta ulos, matka sujui ihan hyvin. Ajoimme suosiolla koneella ja ensimmäisenä olivat vuorossa eniten jännittämäni vedet Espoon, Lauttasaaren ja Helsingin keskustan edustalla. Tiedossa olisi kamala keppiviidakko ja todennäköisesti tsiljoona muutakin venettä. Yritin parhaani mukaan ajella vesiteiden säädösten mukaan ja väistää kaikkia, joita kuuluikin väistää. Pääni pyöri kuin väkkärällä, mutta silti voi olla, että pari venekuntaa tuli kohdattua väärin. Nöyrimmät anteeksipyyntöni heille! Pääpiirteittäin kaikki meni kuitenkin oikein hyvin, merkit löytyivät ja ne ajettiin oikein ja Stadin ristiaallokossakin vene pysyi käsissä. Laivakoira aiheutti sydämentykytyksiä lähtemällä kannelle hengailemaan juuri silloin kuin ei olisi kannattanut. Kaikki pysyivät kuitenkin veneessä koko legin ajan tippumatta. Onneksi! Oppitunti numero kaksi: Muista katsoa myös taakse useammin! 

Seuraava jännäpaikka olikin sitten Hevossalmen silta. Jouduimme odottelemaan avaamista vartin verran  ja sinä aikana ajelin pari ympyrää, kun en muutakaan keksinyt. Muitakin odottajia oli tosi paljon ja syke oli varmasti lähellä maksimia, kun silta vihdoin aukesi ja lähdimme siitä läpi. Sillan alla oli nimittäin yllättävän kova virtaus. Iiik! Sillan jälkeen saatoin hengähtää. Omasta mielestäni pahin oli ohi, liikennettä oli huomattavasti vähemmän ja väylät selkeämpiä. Hyvä me! Loppumatkasta saattoikin siis jutella jo muutakin kuin akuuttiin merenkulkuun liittyviä juttuja. Rantautuminen sujui huomattavasti tyylikkäämmin kuin laiturista lähtö, vaikka tuuli painoikin meitä jonkin verran. 

Laivakoira oli kai spennannut ihan yhtä paljon kaikkea, koska ihan lopussa siltä pääsi kannelle pissa. Taitavasti koira kyllä aisti jännitykseni ja epävarmuuteni, koska se pelkäsi vähän koko matkan ajan ja hälisi paljon enemmän kuin yleensä. Taisi olla raukka vielä emäntäänsä huojentuneempi, kun köydet olivat vihdoin turvallisesti kiinni. 

Kun köydet olivat kiinni, saatoin kiinnittää huomiota esteettisiin seikkoihin. Olin matkalla nähnyt paljon koivuin koristeltuja veneitä, jotka näyttivät mielestäni hauskoilta. Koivunoksat piti siis saada Båtiinkiin. Illan emäntä lähti urhoollisesti kirves kädessä koivikkoon, hyttysten sekaan, vihta-/vastatarvikkeita hakemaan ja minäkin pääsin osingoille. 

Olavi Virta säesti juhannustoimintaa. 

Kaiken kaikkiaan siirrosta jäi ihan positiivinen mieli. En nyt aivan heti lähtisi uudelleen samaan - ensin pitää toipua tästä. Satamaepisodi naurattaa jo ja nytpä ainakin muistan aina tästä eteen päin tehdä huolellisen lähtösuunnitelman. Väistämissääntöjä voi toki aina kertailla, mutta ottaen huomioon ekakertalaisuuden ja muiden veneiden määrän pärjäsimme mielestäni hienosti. Annan itselleni suorituksesta seiskapuolikkaan. Gastini saa täyden kympin. 

Opinkappale numero kolme: Näköjään minäkin pystyn kipparoimaan venettä. Enpä olisi vielä vähän aikaa sitten uskonut! 

Translation: It was midsummer last weekend and I took our boat out without my hubby. It was so scary but I survived!