The Boat

Tämä blogi alkoi siitä, kun ostimme ihkaensimmäisen oman purjeveneemme. Aivan aluksi tarvitsin paikan, johon kaataa oman innostukseni. (Sittemmin aihepiiri laajeni laajenemistaan, kun huomasin, miten paljon pidän bloggaamisesta.) Meillä ei juuri ollut aikaisempaa purjehduskokemusta, minulla nyt varsinkaan. Mies oli veneillyt koko ikänsä kaikenlaisilla moottorialuksilla pikku-Busterista miinalaiva Pohjanmaahan, mutta minä olin ihan pihalla kaikesta. Etsimme siis pientä, helposti hallittavaa purjevenettä, joka olisi aloittelijoille hyvä. Budjettikin oli suhteellisen tiukka. Päädyimme lopulta Avance 24:een vuodelta 1981. 24 tarkoittaa sitä, että vene on 24 jalkaa eli 7,46 metriä pitkä. Avancet ovat Peter Norlinin piirtämiä, samoin kuin Albinitkin. Monet niistä on tehty Pohjanmaalla. 

Oma Båtimme, neljäs perheenjäsenemme, on osoittautunut erinomaisen merikelpoiseksi veneeksi. Joku sanoi meille, kun olimme hankkineet sen, että omat taitomme tulisivat loppumaan paljon ennen veneen ominaisuuksia ja se on kyllä pitänyt paikkansa. Pikku-Avancemme tuntuu myös herättävän paljon lämpimiä muistoja satamissa - moni on kertonut, että heillä on ollut samanlainen ensimmäisenä veneenä. Nykystandardien mukaan vene on tosi pieni, olemme oikeastaan aina sataman pikkuruisin paatti. Se ei varsinaisesti haittaa, usein meille löytyy juuri sopiva kolonen, mihin kukaan muu ei mahtuisi. Båtin syväys on vain 1,5 metriä, joten pääsemme myös moniin kivoihin satamiin, joihin suuremmalla veneellä ei olisi asiaa ilman kumivenettä.

Vaikka köysien määrä hirvittikin minua, kun aloitimme purjehduksen, niin nyt olen jo aikaa sitten tottunut niihin, tunnen niistä jokaisen ja koen hallitsevanikin ne. Båtissa ei ole levankia, jotain sitloodassa on runsaasti tilaa ja muutama nippeli vähemmän. 

Yksi juttu, joka tuo Båtiin merkittävästi lisää tilaa sisälle, on ulosvedettävä pentteri. Se on tosi kätevä - jos haluamme istuttaa sisälle enemmän väkeä, keittiö vain työnnetään omaan koloonsa. Ylemmässä kuvassa näin on tehty, alemmassa keittiö on esillä. Merelle lähtiessä kaikki tavarat laitetaan tarkasti omille paikoilleen. Kassit heitetään keulapiikkiin ja ruokakori asetellaan lattialle niin, että se ei pääse kaatumaan ja leviämään. Varsinkin näin pienessä veneessä on turvallisuuden ja viihtyvyyden takia supertärkeää, että kaikelle on paikkansa. 

Vaikka tilaa on vähän, niin kyllä Båtissa silti loikoilemaankin mahtuu. Sisällä tosin hengaillaan lähinnä sadepäivinä. 

Yksi kivoimmista jutuista purjehduksessa ja retkeilyssä on nimittäin juuri ulkona oleminen ja luonnon näkeminen. Yksi tärkeä kriteeri venettä hankittaessa olikin se, että sitlooda olisi tilava - siinähän sitä aikaa eniten vietetään. Båtin istumalaatikossa on tosi mukavasti tilaa. 

Purjevalikoimaamme kuuluvat WB-Sailsin rullagenoa Furlex 200S -rullalaitteella, Meripurjeen isopurje ja Meripurjeen spinaakkeri. Rullapurjeen hankimme itse kesällä 2011. Båtin kone on Yanmar 2GM20. Spinnu on minun lempipurjeeni (niin kuin varmaan aika monen muunkin). 

Laivakoiralla on monia lempipaikkoja veneessä. Se on mielellään keulapiikissä uppoutuneena peittojen ja kassien sekaan. Useimmiten se on purjehduksen aikana salongin sivuun käännetyn pöydän alle tunkeutuneena. Satamissa se tarkkailee maailman menoa kannella. 

Salongin pöydän saa myös irti ja sitloodaan kiinni. Kauniina kesäiltoina onkin tosi ihanaa kattaa pöytä ulos ja nauttia ulkoilmasta nukkumaanmenoon saakka. 

Erityistä Båtissa on sen kaunis puusisustus. Edellistä edellinen omistaja oli tehnyt ison työn hioessaan ja lakatessaan kaikki sisäosat. Mies on sittemmin hionut ja lakannut myös pinnan, jotta se olisi yhtä hieno. 

Båtin nimi ei tietenkään ole oikeasti Båt, vaan se on Feni. Tuntui vain jotenkin luontevalta keksiä sille oma bloginimi, kun minullakin sellainen on, ja Laivakoiralla. Metrikuumeesta on aina välillä puhuttu täällä. Se tulee ja menee. Sinänsä mahdumme erinomaisesti Båtiinkin, tilaa on juuri tarpeeksi, eikä yhtään ylimääräistä. Siinä on kaikki, mitä tarvitaan, joten sinänsä mitään tarvetta uudelle veneelle ei ole. Omistamisen filosofia vain tuntuu joskus vähän hassulta - meillä on paljon rahaa kiinni jossain, jota ei kuitenkaan pysty käyttämään kovin paljoa, vaikka veneellä viettäisi jokaisen liikenevän vapaahetken (niin kuin olemme tehneetkin). Tuntuisi fiksulta, että kustannuksia ja hommia voisi jakaa jonkun samanmielisen kanssa. Silloin veneen pitäisi olla ehkä vähän isompi. Tällaisia ajatuksia täällä siis pyöritellään veneasioista. Ainakin alkukesän tulemme vielä purjehtimaan rakkaalla pikkuisellamme, mutta aika näyttää sitten, miten siitä eteen päin. 

Omasta veneestä saa harvemmin kuvia sen purjehtiessa, joten tästä kuvasta vielä kerran lämmin kiitos Merenneidolle. Tässä ollaan saapumassa Isokarille viime kesänä.

Translation: This is our little boat.