Getting ready for a new season

Helmikuu! Se on yhtä kuin venemessukuukausi ja eikös se kausi venemessuista ala? En ole yhtään talvi-ihminen ja minusta tammi-maaliskuu on vuoden kiistatta tyhmintä ja ankeinta aikaa, mutta ajatus siitä, että muutaman kuukauden päästä killutaan jo tyystin eri tunnelmissa, antaa lohtua. Esimerkiksi silloin, kun pitäisi lapioida lunta. 

Uudesta kaudesta ei ole vielä sen kummempia suunnitelmia, emmehän edes tiedä, onko meillä kesälomaa yhdessä. Toivelistalla on kuitenkin spontaaneja miniretkiä, muutama pidempi reissu, paljon hyviä eväitä, upeasta meriluonnosta nautiskelua ja rentoja fiiliksiä. Eikä haittaisi, vaikka joku onnistumisen ja oppimisen elämyskin pääsisi yllättämään. Aivan käsittämättömän mahtavaa olisi, jos pääsisin eroon siitä lamaannuttavasta kauhusta, joka minuun iskee, kun pitäisi manööveerata venettä omassa satama-altaassamme. Ympärillä on muutama upea puuvene, enkä keksisi montaa kauheampaa juttua kuin joku oma kämmi, jonka seurauksena osuisin niihin ja tekisin tuhoa. 

Veneen käsittely ahtaiksi kokemissani paikoissa olkoon siis seuraava kehityskohteeni. 

Kiitokset aikaisempaan keskusteluun osallistuneille, oli kivaa lukea kommenttejanne. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että eiköhän tuo aihe ole nyt käsitelty.  

Koska kevät on oikeasti aivan nurkan takana ja moni ehkä pohtii veneharrastuksen aloittamista, niin ajattelin herättää talven jäljiltä henkiin erään postaussarjan. Kuinka purjehtijaksi tullaan -tagin alta löytyy reippaiden naisten omia tarinoita purjehduksen aloittamisesta. Niitä on ollut inspiroivaa lukea ja toivon, että vielä empivät saavat niistä intoa ja uskallusta aloittaa purjehdus. Tämä on ihana harrastus, jota ilman en olisi koskaan päässyt nauttimaan niin upeista paikoista kuin mitä olen nyt saanut nähdä. 

Uutta kesää odotellessa! 

P.S. En malta odottaa sitäkään, että pääsen kuvaamaan venettä ja merta uudella kalustollani. Nämä vanhat kuvat näyttävät yhtäkkiä jotenkin, no, vanhoilta.