Niin lähellä mutta niin kaukana

Viime vuonna tähän aikaan pakerrettiin keväthuollon kimpussa. Samalla ihailimme jo veneensä veteen saaneiden ahkeruutta. Tuon sinisen veneen omistajan muistan tehneen pitkää päivää. Hänelläkin oli koira, joka odotteli kärsivällisesti isännän vahatessa venettä. 

Mekin paiskimme hommia. Pentterin kiskot ja niiden rullat vaihdettiin, pentterin vesiletkut vaihdettiin, kyljet myllytettiin oikein kunnolla ja vahattiin niin, että kädet olivat hellinä päivätolkulla, koneen sähköliitännät käytiin huolellisesti läpi ja siitä vaihdettiin yksi sinkkianodi, peräsimen puslat vaihdettiin, septitankin huohotusputki vaihdettiin ja uusi venttiili asennettiin, telakan pojat hiekkapuhalsivat ja maalasivat kölin. Lisäksi mies vielä hioi ja lakkasi pinnan ja lipputangon. Kahvia ja pitsaa kului. Minusta tuli Valko Steel and Toolin kanta-asiakas, kun tykitin sinne hakemaan milloin mitäkin puuttuvaa tarviketta. Aloin saada jo alennustakin. 

Lopulta meidänkin kylkemme kiilsivät asianmukaisella tavalla. 

Jokainen valmistautui omalta osaltaan edessä olevaan kauteen. 

Ja niin me saimme Båtin veteen 23.5. ja pääsimme aloittamaan toisen purjehduskesämme. 

Pienessä kajuutassa oli kotoisaa. 

Maailman (Turun) merillä kohdattiin uusia seikkailuja. 

Tänä vuonna meillä ei ole ihan niin isoa huoltorumbaa tiedossa. Kyljet vahataan, kone katsotaan läpi, samoin läpiviennit ja kunhan mitään yllättävää ei tulisi vastaan, se olisi siinä. Isopurjeen lähetin purjepesulaan viime viikolla. Mies oli ostanut meille uuden merikortin. Sammuttimet ja paukkuliivit olisivat seuraavina huoltolistalla. Uusi ankkuriliina pitää ostaa. Ja akku. Se taitaakin olla kevään arvokkain hankinta. Hupiakusta huomasimme viime vuonna, että se ei ihan jaksa koko yötä pyörittää sekä jääkaappia että lämmitintä. Viime kesä oli niin kylmä, että sellaisia öitä ei tainnut ollakaan, että lämmitintä ei olisi tarvittu. Ja sitten plumpsis, toukokuussa toivottavasti. Siirtopurjehdukseen varaamme parhaassa tapauksessa kaksi päivää. Loviisasta Lauttasaareen pääsee siinä ajassa ilman paineita ja saamme kivan kaudenavausretken. Yövymme varmasti työpaikan venekerhon saaressa, joka on sopivasti puolimatkassa. 

Sitten on vielä yksi asia. En tiedä, uskallanko sanoakaan, etten jinxaa koko juttua. On olemassa pienen pieni mahdollisuus, että saisimme sittenkin kesäloma-asiat järjesteltyä niin, että pääsisimme perinteeksi muodostuneelle pitkälle kesälomapurjehdukselle. Mikäli tällainen onni potkaisee, hurja reittisuunnittelu alkaa ja tänä kesänä käydään ainakin Isokarilla. Peukut pystyssä!

Translation: The boating season is getting closer day by day. Luckily there shouldn't be too much to do this year, basically just waxing. We hope to get the boat into water during May.