Go girls!

Purjehdus tuntuu joskus harrastuksena ja lajina vähän kuppikuntaistuneelta - sellaiselta, että siihen voi olla vaikeaa päästä sisälle. Ikään kuin satamiin olisi oikeus saapua vain sellaisilla, joilla laji on seurannut mukana syntymästä saakka ja ensimmäiset solmut on solmittu samaan aikaan, kun kynäote on opittu. Lisäksi purjehdus tuntuu joskus vähän miesten omimalta alueelta. Perheen mieheltä kysytään usein, että "koskas meinaat laittaa veneen veteen, mikä vene sulla on" ja niin edelleen, vaikka nainen seisoisi vieressä. Viime keväänä katsastusmies taisi vilkaista toisenkin kerran, kun tulin yksinäni venettämme katsastamaan. Aloin pohtia tätä asiaa uudelleen, kun kommenttiboksissa joku haaveili purjehduksesta, mutta mies ja vene puuttuivat. Mistä johtuu, että purjehdus tuntuu olevan harrastuksena sellainen, että aloittaminen tuntuu monimutkaiselta? Miksi purjehtimaan ei voisi lähteä tyttöporukalla? Miten nainen, jolla ei ole miestä ja venettä, voisi aloittaa purjehduksen? Naispurjehtijat ovat menestyneet viime vuosina upeasti kisarintamalla, eikö heitä muka löytyisi sitten myös retkipurjehduksen puolelta? Sain kipinän aloittaa uuden postaussarjan, kun sain inspiroivaa sähköpostia Oonalta, joka kertoi, miten oli hetken mielijohteesta aloittanut purjehduksen. 

Oona kirjoitti, miten hän oli kyllä aiemmin pohtinut, että purjehdus voisi olla kiva harrastus, mutta aloittaminen oli vain jäänyt. Sitten hän kuuli radiossa mainoksen purjehdusreissusta, josta puuttui kaksi miehistönjäsentä ja ilmoittautui mukaan - yksin ja ilman aikaisempaa purjehduskokemusta! Viikon päästä postissa tuli purjehdusopas, Oona alkoi lukea sitä ja päätyi purjehtijaksi puolivahingossa. Ilman sen kummempia ennakko-odotuksia hän lähti löysin rantein kohti tuntematonta. 

Jo ensimmäisellä purjehduksella Oona oppi paljon. Hän on alusta lähtien saanut tehdä ja kokeilla paljon  manöövereja itse, omaan tahtiinsa. Jokainen matka tuntuu tuovan mukanaan jotain uutta, mutta nyt hän pystyy jo opastamaan muitakin. Vaikeimmalta tuntui aluksi merenkulun termistö, helpoimmalta tähystys ja ruorinpito.

Nykyään Oonan purjehdusharrastus on sitä, että talvet luetaan oppaita ja saadaan uusia ajatuksia niistä, keväät odotetaan jäiden lähtöä ja kesät purjehditaan täysillä. Hän on kesän mittaan mukana erimittaisilla purjehduksilla gastina ja kansimiehenä, ja jokainen purjehdus on todella odotettu. 

Oona kertoo, että on löytänyt paljon uusia ystäviä purjehduksen parista ja että vaikka koko miehistö voi olla tuntematon matkaan lähdettäessä, kokemus jotenkin yhdistää ja laivasta/veneestä lähdetään haiken mielin kotiin. - Purjehdus on ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua samanhenkisiin ihmisiin, hän sanoo. 

Kun kysyin Oonalta, mitä hän haluaisi sanoa purjehdusharrastuksesta haaveilevilla naisille, vastaus oli yksinkertainen: "Uskaltakaa!"

- Kokeilkaa pikkuhiljaa! Tämä(kään) laji ei ole sukupuolisidonnainen,vaikka se ehkä onkin joskus mielletty vain toiselle sukupuolelle sopivaksi, jopa etuoikeudeksi. Tutustu esimerkiksi: www.naispurjehtijat.fi, Oona jatkoi. 

Itse haluaisin sanoa ihan samaa. Kyllä me opimme ja osaamme! Jostain syystä miehet usein vain menevät ja tekevät, vaikka eivät ihan vielä osaisikaan täydellisesti, naiset taas monesti jännittävät omia taitojaan. Kaikella rakkaudella miehiä kohtaan ja mitenkään heitä väheksymättä sanon, että kyllä me naiset keskenämmekin pärjäämme, emme me jotenkin tarvitse miehiä, jotta voisimme tehdä, mitä haluamme. Itse aloin miettiä Oonan postista inspiroituneena, että pitäisikö lähteä joskus tyttöjen kanssa merelle. Ihan varmasti osaan jo sen verran, että jonkun pienen purjehduksen hyvällä kelillä voisi tehdä niin, että kipparina toimisinkin minä. Tarvitaan vain, niin, uskallusta. 

Kuinka purjehtijaksi tullaan -tagin alla tulee tästä eteen päin olemaan tarinoita purjehtivista naisista ja siitä, kuinka tämä ihana harrastus on aloitettu jollain vähän epätyypillisellä tavalla. Jos sinulla olisi oma tarina jaettavana, niin lähetä minulle sähköpostia sivupalkin osoitteeseen, niin tsempataan yhdessä muitakin naisia tämän huippuharrastuksen pariin. 

Translation: I received some really inspiring e-mail from a reader. She told me how she started sailing, basically she just signed up as crew for a sailing trip even though she had never sailed before. Now she totally loves sailing and is experienced enough to help others, too. I thought I would be good for us ladies to read about this cool girl and how she began the most wonderful hobby without a man. Because for some reason, it still sometimes seems like sailing was for men only. It's not. (No offence, men!)