Kommunikoinnista, sumusta ja kommunikoinnista sumussa


Mitäs sieltä tulee?


Ihan kuin tuolla olisi vähän sumua... Mies sanoi, että tuo sumu on viidessä minuutissa tässä päällä.


Muutamaa minuuttia myöhemmin sumua todellakin oli. Miten nopeasti se tuleekaan merellä päälle! Tuli mieleen joku lapsuudessa luetuista Viisikko-kirjoista, joissa Englannin nummille pölähti hurja ja pelottava sumu minuuteissa, eikä kukaan enää löytänyt mihinkään. Mutta niin se todella on, suuntavaisto menee saman tien. Toista olisi ollut entisaikaan, kun ei ollut GPS:iä. Olisi ollut pakko laittaa vene ankkuriin ja odotella sumun hälvenemistä. Nyt saatoimme tietyin edellytyksin jatkaa matkaa. 

Tähystykseen oli tietysti kiinnitettävä aivan eri tavalla huomiota, oli oltava supertarkkana koko ajan. Merkit ja muut veneet näkyivät vasta, kun ne olivat aivan kohdalla. Autopilotti, jota toki monitoroitiin säännöllisesti, sai luvan pitää suunnan, jotta meillä vapautuisi resursseja tähystykseen ja koska oma suuntavaisto tosiaankin on hyvin epäluotettava paksussa sumussa. Näköhavaintojen etsimisen lisäksi olimme koko ajan korvat höröllä. Meillä oli hyvä, tasainen sivutuuli. Purjeilla kun menee, niin on siinä onnekkaassa asemassa, että kuulee muut - paitsi tietysti toiset purjeveneet purjeilla. Ja jotta meidät kuultaisiin, annoimme tietysti asianmukaisia äänimerkkejä. Tööööööt tööt tööt = purjealus kulussa (muitakin merkityksiä kuulemma on, mutta eipä niistä nyt sen enempää). Noin kerran kahdessa minuutissa. Olimme lähestymässä laivaväylää ja eipä tarvinnut kellottaa minuutteja, kun vastasimme laivojen töötteihin. Tööööööööt = konealus kulussa. 


Lisäksi kuuntelimme koko ajan VHF:stä hätä- ja kutsukanava 16:n ohella myös Helsinki VTS:n kanavaa. Olisiko läheisestä satamasta lähtevää tai saapuvaa liikennettä? Ei huvittanut mennä laivaväylälle katsomaan. Olihan sieltä, niinpä jäimme selvästi väylän ulkopuolelle odottelemaan, että Eckerö Line ehtisi merelle. 


Näkyvyys oli todellakin hyvin heikko, kuvaa otettaessa se oli suorastaan hyvä verrattuna hetkeä aikaisempaan. Tiedättekö muuten, mikä tuntuu samaan aikaan hassulta ja symppikseltä? Se, että meidän pikkuisella paatillamme ja isoilla matkustajalaivoilla on samat äänimerkit,  samat paaran ja styyran kulkuvalot... Etumastovalo ja takamastovalo sentään ovat vähän ekstraa. Mekin kun laskimme purjeet ja muutuimme konealukseksi, aloimme puhaltaa torveemme pelkkää tööööööötiä. 



Kun laiva oli mennyt ohi, jatkoimme matkaa. Satamassa sumua oli vähemmän, kun tuultakin oli vähemmän, mutta kovin aavemaiselta sielläkin tuntui. Taas päästiin turvallisesti perille. 


Kommunikointi sumussa oli hyvin merenkulkuun painottunutta - purjevene paaralla, merkki styyralla ja mistä tuo ääni kuuluu. Mietin viime viikolla kommunikointia yleisemminkin, kun eräässä satamassa vierestämme sivutuulella lähtenyt purkkari vähän kopsahti kylkeemme. Keskustelu sujui jotakuinkin näin: 

Mies: Se keula lähtee sitten painumaan oikealle, katso sitä.
Vaimo: Joo joo. 
Mies: Voit ottaa paaran irti ja tulla reippaasti kyytiin. Tuuli lähtee painamaan keulaa oikealle, vahdi sitä.
Vaimo: Joo joo.
Mies: Tule kyytiin, vahdi keulaa (tiukemmin). 
Vaimo: Joo joo (vähän jo vihaisemmin). 
Mies: Varo sitä keulaa!
Vaimo: Voi luoja!
Kops. 

Vahinkoja sattuu silloin tällöin, se on ihan selvää. En todellakaan tahdo ilkkua. Pääasia on, että kenellekään ei käynyt mitään, eikä lasikuituunkaan tullut mitään jälkiä. Ennemminkin aloin vain analysoida, kuinka usein havereissa on kyse ihan vain pieleen menneestä kommunikoinnista. Mies kertoi koko ajan, mitä tulisi tapahtumaan ja vaimo ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa. Ehkä taustalla oli jotain, mitä me emme tiedä, ehkä vaimoa vain ärsytti miehen käskevä tyyli. Who knows. 

Kun on itse tottunut olemaan miehistön jäsenenä työn puolesta, tietynlainen viestintä tuntuu aivan luonnolliselta. Kyllä rantautumisessa ja lähdössä tai jossain muussa akuutissa tilanteessa saa ja joskus pitääkin käskyttää. Olen noin yleisesti hyvin tarkka siitä, että muille ihmisille ja varsinkin puolisolle puhutaan kauniisti ja sanotaan "saisinko", "voisitko", "kiitos" ja niin edelleen. Kaikenlainen komentelu saa minulta välittömästi niskavillat pystyyn. Silloin kuitenkin, kun kyse on jostain operoinnista, jossa täytyy olla tarkka, eikä sijaa väärinkäsityksille kauheasti ole, suorempi puhe on paikallaan, jotta kaikki tietävät missä mennään ja mitä seuraavaksi tehdään. Ei se ole epäkohteliaisuutta, eikä nalkuttamista. Se on turvallista toimintaa. Kun mieheni normaalisti puhuttelee minua kauniisti ja kohteliaasti, niin tiedän, että jos hän sanookin "köysi irti ja veneeseen" tai vaikkapa juuri "vahdi keulaa, ettei osu paaralla", että nyt on syytä olla skarppina ja että tilanne vaatii välitöntä huomiotani. Ei myöskään jää epäselväksi, että mitä pitikään tehdä. Tehokas viestintä on turvallisuusteko. Siksi myös esimerkiksi rantautuessa ja lähtiessä ilmoitamme, kun poiju on kiinni/irti ja köydet yksitellen. Jotta kaikki miehistössä tietävät, missä mennään. Silloin, kun tulee joku nopea käsky, toimitaan. Äänensävystä voi keskustella sitten jälkeen päin, jos se ei miellyttänyt. 

Minkälaisia viestintämalleja teillä on?

Translation: We sailed into fog. 

Kommentit

  1. Itselläni meni aikaa totutella juurikin tuohon miehen 'käskevään' sävyyn veneessä, vaikka hän monesti selitti että siellä on pakko sanoa asiat kuuluvasti (kuulostaa huudolta) ja selkeästi (kuulostaa käskyttämiseltä). Tuo yhdistelmä saa välillä vieläkin karvani pystyyn, mutta alan jo tajuta ettei se ole henkilökohtaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veneessä mä jotenkin jopa alusta asti oletin sitä. Paitsi, että sen ilmoitin kyllä, että jos ikinä huudat mulle hyppääperkele, niin en tuu veneelle enää koskaan. :D Onneksi mun mies nyt ei ole sitä tyyppiä muutenkaan. :D

      Poista
  2. Oliko tuo sumu juhannuksen sunnuntaina? Asun itse Lauttasaaressa siinä rannassa ja sumu oli silloin aivan käsittämätön! Koskapa olin juur juhannuksena ollut veneilijöiden seurassa, ajattelin että toivottavasti kovinkaan monen ei tarvitse kotiutua tässä sumussa...
    Mutta kyllä teidän sumumatkasta paistaa kokemus ja osaaminen:)

    -K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli just silloin! Meidän sumumatkasta paistaa ehkä mun miehen kokemus ja osaaminen, mä vaan tein mitä käskettiin. :D

      Poista
  3. ...samanlainen sumukokemus meillä viime viikolta, lapset kannen alle katsomaan Puuha-Peteä että saatiin häiriöt minimiin ja minä vahtiin - tunsin itseni tutkaksi kun pää pyörii puolelta toiselle. Aika pelottavakin tuo sumu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tutkana mäkin olin! Onneksi kaikki meni hyvin. :)

      Poista
  4. Olipa venenaapureilla tutunkuuloinen tilanne. Usein olen ohjeistamiseen kuullut vastauksen "Siis pidätsä mua ihan idioottina…?" ja sitten vahingon tapahduttua taas vastauksen "No mistä mä olisin voinu tietää…?". Niinpä, mistähän...
    Olen kyllä huomannut, että jos nätisti ja rauhallisesti sanoo ennakkoon mitä tehdään, niin asia menee perille ja homma toimii. Käskemällä saa vastaansa vain paniikinomaisen puolustusreaktion. Itse asiassa enemmän on ollut opettelua omassa kommunikoinnissa ja sen sisäistämisessä, etteivät kaikki ole yhtä kiinnostuneita veneilystä, eivätkä toimi ja ajattele asioita samalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viestintä vaan on vaikeaa, erityisesti miesten ja naisten välillä joskus! :D Jos molemmat tulevat vähän vastaan, niin sitten aletaan jo olla kohtuuhyvällä mallilla. :)

      Poista
  5. Sumussa ei ole kivaa veneillä, ei tosin kyllä ukkosellakaan. Kerran myrsky nousi tosi nopsaa, enkä ole sitä ennen enkä jälkeenkään koskaan nähnyt isän kasvoilla pelkoa. Silloin kyllä häivähti ja purjeet vedettiin nopsaa alas. Onneksi satama oli jo aika lähellä.

    Ja tuo kommunikointi... Mulla meni hetki, ennen kuin tajusin sukuun tulleen erilaisen puhetavan. "Yritäpä katsoa tästä jne". Kuulosti tosi epäystävälliseltä, vaikka kyse ei tosiaan ollut muusta kuin aika erilaisesta murteesta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaankaan! Ukkoseen me ei olla onneksi (vielä) jouduttu.

      Toi murrejuttu on muuten varmasti ihan totta, koska eri murteissa voi olla tosi erilaisia tapoja puhutella!

      Poista
  6. Tervehdys tuoreelta lukijalta!

    Varsin kiva ja raikas blogi, kauniita kuvia ja ihana sisustusmaku sinulla! :)
    Vanhempani ostivat pitkän tauon jälkeen juuri purjeveneen, jolla sitten mekin pääsemme merelle. Joten nämä purjehdusjututkin kiinnostavat, vaikka edellinen reissu on tullut tehtyä lapsuudessa. Isäni aikoo opettaa tulevasta lapsenlapsestaan melkoisen kipparin <3




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja oikein paljon tervetuloa! Kiitos myös kivasta kommentista ja jippii purjeveneelle. Teille tulee varmasti ihania ja ikimuistoisia hetkiä. Onneksi olkoon myös tulevasta pikkumatruusista, hän on onnekas kun saa oppia lajin jo pienestä pitäen. :)

      Poista
  7. Käskyttäminen voi olla hengenpelastaja joissakin tilanteissa. Olemme purjehtineet jo kolmetoista vuotta yhdessä ja olen tottunut siihen. Joka kesä lapset pahoittavat mielensä ensimmäisistä käskytyksistä, kunnes muistiin taas palaa, että olemme veneellä ja puhe on selkeää ja kohdistettua. "Venda!"
    Tuon lisäksi rantautuessa on annettava käsimerkkejä pinnamiehelle, että osaa riittävän ajoissa ottaa vauhdin pois tai lisätä sitä.
    Kommunikointi veneessä on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on käydä tämä läpi kaikkien kanssa aina ennen reissua. Kaikille on tehtävä selväksi miten kommunikoidaan, jotta hätätilanteessa mikään ei ole epäselvää. Tämä on turvallisuuskysymys ja olet oikeassa siinä, että osa noista onnettomuuksista voitasiin estää kunnon kommunikaatiolla.

    Ei muuta, kun mahtavia reissuja ilman turhia mielipahoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Kunpa ihmiset ymmärtäisivät sen, että joissain tilanteissa käsky on paras ja se ei ole mikään epäluottamuslause tai mielenosoitus. Ja oikeassa olet, että nuo pitää käydä kaikkien osallistujien kanssa läpi ennen reissua. Mä briiffaan aina meidän vieraat turvavälineistä ja siitä, mitä tehdään jos joku tippuu, mutta tuon kommunikoinnin voisikin vielä lisätä listaan. :)

      Poista
  8. Oltiin varmaan samana aamuna lähdössä vesille. Kalasataman kohdalla vielä tuumattiin, että kun aurinko nousee korkeammalle, niin sumu varmaan hälvenee. Kun Lauttasaaren vesitornikin kietoutui sumuun, niin tuumattiin, että joku toinen päivä. Lähdettiin Kaivariin ja katseltiin Ursulan rannasta, kuinka sumu vain sakeni ja edessä olevat saaret katosivat. Joitakin veneitä sukelsi sumusta ja katosi sinne taas. Yksi venäläisporukka ajoi kivelle siinä edessä, mutta pääsi jatkamaan matkaa.
    Vaikka plotteri olisikin, niin aina siellä edessä joku voi olla. Tutkakaan ei kaikkia liikkujia paljasta. Sen puolesta ei turvalliseen paikkaan pysähtyminen ole ollenkaan huono idea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime sunnuntaina oltiin. :) Me oltiin matkalla kotisatamaan, noin puolessavälissä kun sumu alkuillasta iski.

      Sen takia se tähystys onkin niin tärkeää. Plotteri ja autopilotti vapauttavat resursseja perustoiminnoista just siihen tehostettuun tähystykseen. Tutkaa meillä ei olekaan, joten tosi tarkkana sai kyllä olla. Mutta tosiaan, ei se pysähtyminen varmasti huono idea ole, varsinkin jos itseä vähääkään epäilyttää. :)

      Poista
  9. Voihan kommunikaatio! Mulla on vaatinut aikaa tajuta, että rakkaan kipparini käskytykset/kovemmat komennot kumpuavat ihan vain vastuuntunnosta. Mutta juu, noissa tilanteissa ei ehdi analysoida sen syvemmin, pitäis käydä rannalla läpi miten ja miksi kommunikoidaan niin kuin kommunikoidaan...

    -Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se! :D Mä jos meinaan jostain hermostua, niin toimin käskyn mukaan ja palaan sitten myöhemmin siihen äänensävyyn. Harvemmin enää nykyään, mutta on meilläkin joskus vuonna nakki niitä keskusteluja käyty. :D

      Poista
  10. Hyvä postausaihe tämä kommunikointi. Pitäisi muistaa itsekin muistuttaa eritoten lapsille, ettei se iskä (=kapteeni) piruillakseen teille sano ja neuvo. Eilen nimittäin olimme harjoittelemassa laiturista pois lähtöä ja takaisin ajoa ja meidän pojalla meni kyllä herne nenään isänsä kanssa, kun otti niin henkilökohtaisesti ne ohjeistukset tai ehkä sen äänensävyn millä ohjeistus tuli. Mä aikuisena tiedän, ettei se tarkoita sitä kiusallaan niin, vaan yrittää antaa parhaat neuvot. Mutta toisaalta pitäisi varmaan myös lähtiessä muistaa puhua asiat selviksi, että kapteenin käskyä noudatetaan eikä lähdetä kajuuttaan mököttämään. Sumuun ei olla merellä vielä kertaakaan jouduttu, eikä onneksi ukkosmyrskyynkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi viestintä on kyllä hankala laji! Ja vaikka välillä kuinka ajattelisi järjellä, niin joskus ne tunteet vaan lyö yli. Mulle kävi niin viime viikolla. Vaikka tiesin, että mies ei todellakaan koko ajan sano jotain korjaavaa moittiakseen mua vaan opettaakseen, niin jotenkin mulle tuli sellainen supermega-alisuoriutujaolo ja menin ihan lukkoon ja sitten ei tullut enää mistään mitään. Kyllä siitä sitten itsensä sai kerättyä ja järjen päälle, mutta sellainen se ihmismieli on. Ei aina hallittavissa. :)

      Poista
  11. Jotenkin tuo Eckerö Line on hurjan pelottavan oloinen näissä kuvissa... :D Tommonen kun tulee yllättäen vastaan. Hui!

    VastaaPoista
  12. Hyvä kippari (tai luotsi, kröhöm) vähän haistelee ilmapiiriä, jotta löytää tyylin, jolla asia menee parhaiten perille. Joihinkin ihmistyyppeihin ei käskyt pure, vaan ne pitää vähän uittaa, niin hölmöltä kun se kuulostaakin. Joku taas vaatii lähes uhkailua ja jollekin riittää kun vaan sanoo. Lopputulos kuitenkin ratkaisee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on ne sosiaaliset taidot. ;) Ihmisten toimiessa ihmisten kanssa niitä tarvitaan.

      Poista
  13. Saitpa hienot kuvat kaikesta huolimatta!

    Vuosia sitten oltiin merellä kun sumu yllätti ja tutkasta näky jotain liikkuvaa meijän lähellä- näytti ihan oudon muotoiselta veneeltä. Hidastettiin, pysähdyttiin ja näytti tutkalta siltä kun pilkku olisi kohta iskemässä meihin. Mitään ei näkynyt, mitään ei kuulunut... valot...äänet... kunnes neljä hirveä ui ohi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi nopeasti räpsin, ettei huomio keskittyisi muualle. Suoristin horisontit sitten himassa. :D

      Vitsit, mikä elämys teillä. Oli varmaan epäuskoinen olo! :D

      Poista
  14. Me taidettiin olla samaan aikaan liikenteessä, Kruunuvuorenrannassa Tervasaareen, lyhyt matka, mutta olipahan taas kokemus.

    Meillä puhutaan hyvinkin käskymuodossa, niin merellä kuin maallakin. Menee nopeammin jakeluun ja minimoi tuhot. "Varo sitä..!" tulee suusta lähes päivittäin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime sunnuntai? Joo, olipahan tosiaan.

      Joo, jos pitää jotain varoa, niin käsky on paras. :D

      Poista
  15. Aiheeseen liittyen mun suosikki kippari youtubesta:

    http://www.youtube.com/watch?v=dxzhqs52YI4

    Saataisiin hyvää tositeeveetä kun hänet ja tuo esimerkkisi nainen laitettaisiin samaan veneeseen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun juttelet ja oot messissä. :)