Postcards from Helsingholm

Pääsimme Högsårasta Helsingholmeniin sivumyötäisellä, pelkällä keulapurjeella. Välillä ajoimme lähemmäs rantoja, vaikka saaret söivätkin tuulta ja siten myös vauhtia. Meillä ei ollut kiire, oli aikaa nauttia maisemista ja mennä lähemmäs katsomaan, jos jotain kiinnostavaa näkyi.

Helsingholmissa odotti kaksi yllätystä: Ensinnäkin satamassa oli muitakin, jopa monia veneitä. Arkipäivänä, koulujen alettua! Toinen yllätys oli se, että saimme silti saunavuoron, jopa sen, jonka halusimme. 

Sauna sijaitsi laguunin vieressä, ehkä kauneimmalla paikalla, jonka tiedän. Sattumalta auringonlasku sattui samaan aikaan saunavuoromme kanssa ja saimme ihaille meren taakse plumpsahtavaa palloa saunan ikkunasta.

Ilta oli jälleen lämmin, emmekä malttaneet mennä sisälle vaan istuskelimme ulkona. Ja okei, on se valkoviini vaihdettu punaiseen täälläkin ja kynttilät sytytetty iltaisin - myönnetään! Mutta se on vasta loppukesää, ei vielä syksyä.

Myös aamiainen aamuauringossa oli ilo nauttia kannella. 

Sitten hieman lisää kahvia...

Helsingholmin hevosen tapaaminen oli lomani kohokohta tähän saakka. Valtava määrä rakkaita lapsuus- ja nuoruusmuistoja pölähti mieleen, kun taputtelin heppaa, työnsin sen pois portin vierestä, että pääsimme kulkemaan ja haistelin sen jälkeen hevosenhajuisia käsiäni. 

Nämäkään lampaat eivät keskustelleet kanssani, mutta Laivakoira sen sijaan löysi sisältään pienen paimenkoiran ja haukkui lampaille vimmatusti. Laivakoiran kannalta on ehkä vähän noloa, että lampaat eivät olleet moisesta moksiskaan. 

Istuskelimme laiturilla auringossa odottelemassa, että tiskit kuivuisivat. 

Kunhan astiat oli aseteltu takaisin paikalleen, jatkoimme matkaa. 

Translation: One of the best moments on my vacation was meeting the horse at Helsingholm. And the other moments were pretty great, too.