Purjehtijan identiteetti

Millainen purjehtija haluaisin olla? Sellainen, joka veneilee iloisin mielin ja rentoutuakseen. Nauttii aamukahvit kannella ihan rauhassa sen sijaan, että alkaa kilpajuoksun seuraavaan vierasvenesatamaan jo kuudelta aamulla. Nautiskelee kauniista kesäillasta viinilasi toisessa, kirja toisessa kädessään ja koira sylissään. Pitää pysähdystä munkkikahveille olennaisena osana retkeä. Välillä osallistuu laituritansseihin saaristossa ja hymyilee iloisena, kun Vikingarna soi. Pitää venettään perheenjäsenenä. Sellainen minä haluan olla.

Mitä taas en halua? En halua, että vedän räkä poskella väkisin ja niin kovaa, että pelottaa ehtiäkseni sinne vierasvenesatamaan ennen muita. En halua, että stressaantuneena tiuskin ja puhun rumasti miehelleni. En halua, että minulle koskaan huudetaan "hyppää perkele". Onneksi tästä ei taida olla pelkoa. Me olemme hyvä tiimi ja olemme yhdessä sopineet, että jos tuntuu siltä, ettei uskalla, niin sitten tehdään niin monta kertaa uusiksi, että voi turvallisin mielin hypätä. Niin olemme toimineet tähänkin asti. Ennen jokaista rantautumista pidetään briiffaus, jossa kerrataan, mitä kumpikin tekee ja missä järjestyksessä. Se on ollut tosi hyvä ja toimiva tapa.

Elämän pitää olla pientä ja kaunista.

Kuva Finngulf

(On muuten sellainen kuva, joka aina kevättalvisin mainostauluille ilmestyessään herättää välittömän kaipuun merelle.)