Pipopurjehdus

Olimme ystäviemme kanssa päättäneet tehdä perinteen Pihlajasaaren retkestä. Viimevuotiseen tapaan ystävysten kesäretkikohde valittaisiin niin, että sinne pääsisi sekä omalla että yhteysveneellä. Meidän matkaamme Båtin kyytiin lähti yksi ystävä ja loput tapaisimme perillä. Jos viime vuonna jouduimme ajelemaan koneella, että saisimme vilvoittavaa vauhtituulta, kun oli niin kuuma, niin tänä vuonna olosuhteet olivat jotain ihan muuta. Viidentoista asteen lämpötila ja navakka vastatuuli tuntuivat lähinnä huonolta vitsiltä. Taivas oli ankean harmaa.

Olimme ensin ajatelleet purjehtia Pihlikseen ulkoväylää, mutta aallokko ja vastatuuli ajoivat meidät takaisin sisäväylälle, Hevossalmen sillan kautta kulkemaan. Oli ihan siinä rajalla, ettemme laittaneet isopurjetta ykkösreiviin. Halusimme kuitenkin pitää hyvästä nousukulmasta kiinni ja niinpä jätimme reivin tekemättä.

Hevossalmea varten purjeet piti laskea. Kellokin oli yllättävän paljon. Minulla on huomenna töitä, joten teimme pikaisen suunnitelmien muutoksen. Sen sijaan, että olisin tullut Pihlajasaaresta yhteysveneellä takaisin ja  yöksi kotiin, päätinkin hypätä pois kyydistä jo Kaivopuistossa. 

Minä selvitin kannen ja tein keulaköydet ja -tikkaat valmiiksi. Viimeinen stoppi ennen Pihlajasaarta oli Kompassi. Laivakoira otettiin tukevaan otteeseen, kun minä loikkasin laiturille. Kiihtyneen vinkunan ja vilkutusten saattelemana huiskutin heipat ja suuntasin bussipysäkille.

Mies, Laivakoira ja ystävämme jatkoivat matkaa. Pihlajasaaressa odottaisivat vielä muutama muu ystävä. Vaikka tunsin helpotusta jäätymisprosessin päättymisestä, olin samaan aikaan vähän kateellinen. Sinne ne nyt menivät, grillaamaan ja hauskaa pitämään. Kivaahan niillä on, vaikka onkin 15 astetta lämmintä. Merelläkin oli ihanaa olla pitkästä aikaa. Vaikka olikin tosi kylmä. Ja vaikka vettä tulikin vähän sisään. Kun kalenterin mukaan kuitenkin on kesä, niin kesäjuttuja tehdään, oli mikä oli.