Korkein toivein

Nyt ei pitäisi jalkojen enää palella. Viime kesänä huomasin, ettei minulla taida olla mitään ääreisverenkiertoa whatsoever, koska varpaani palelivat alituiseen, ellei päivä ollut helteinen. Hai Frost -saappaat villasukkien kanssa olivat yhtä tyhjän kanssa ja UGGit olivat ainoat, joissa saatoin iltaisin olla. UGGit vain eivät ole mitkään ihmeellisen hyvät purjehduskengät. Iltaisin ne ovat kyllä oivat satamissa.

Mies teki kovan selvitystyön ja ehdotti, että ostaisimme minulle melojien käyttämät neopreenisaappaat. Tuumasta toimeen ja sellaiset hankittiin. Vaikka pohjat ovat mustat, niistä ei kuulemma lähde väriä. Saappaat eivät ole lainkaan liukkaat, näin minulle vakuutettiin. Nämä saappaat ovat sellaiset, että yleensä niitä käytetään vasta myöhään syksyisin, kun vedet ovat jo melkein jäässä. Kovat ovat siis lupaukset ja odotukset - raportoin näistä sitten kesän mittaan.

"Apua, mitkä nämä ovat?!" Laivakoira ei ollut kovin thrilled tehtävästään esitellä saappaiden sisälle tulevat neopreenisukat. Ilmeisesti hänen varpaansa eivät koskaan palele. 

Tämä opus sen sijaan on jo odotuksensa lunastanut. Mies on selannut sitä aamuin, illoin ja öin. Ajattelin tehdä tuohon sivun yläreunaan yhden uuden välilehden, Keväthuolto 2012 -nimisen. Huolto on nimittäin sisältänyt aika paljon muutakin kuin sen, mitä aluksi oli määrä. Joka luukkua avatessa on löytynyt jotain, jonka mies on katsonut parhaaksi vaihtaa. Päivät ovat olleet 10-12-tuntisia ja kaikki edellisten vuosien mahdolliset laiminlyönnit tai vahingossa huomaamatta jääneet ongelmakohdat on käyty läpi. Ja toki se on hyväksyttävä, että vanhassa veneessä jotain aina silloin tällöin laukeaa. 

Edelleen meillä on kuitenkin toiveissa ja suunnitelmissa päästä lähtemään kesälomapurjehdukselle vajaan kahden viikon päästä. Muut retket saamme toukokuulta unohtaa. Blaah. No, tällaista se on.