Käytiin kaupungilla

Eilen meidän teki mieli merelle, mutta kello oli jo aika paljon. Työpaikan venekerhon saaressa olimme juuri olleet ja terassidrinkit houkuttelivat. Niinpä suuntasimme ulkoväylää länteen, kohti Suomenlinnaa. Tuuli oli suurimman osan matkaa suoraan nenän edestä, mutta sen verran navakka, että pääsimme kryssilläkin koko ajan melkein viittä solmua. Minä olen ottanut tehtäväkseni hiulaamisen juuri siinä tiukan luovin tiukimmalla rajalla ennen kuin vauhti alkaa hiipua. Välillä kyllä keskittyminen hieman herpaantui ja vauhti laski alle neljän solmun, mikä on meillä sellainen raja, että tiukallakin luovilla se pitäisi yrittää ylittää. Ja silloin, kun mies ei huomannut, niin saatoin hetkeksi laskea kurssia, ettei aurinko olisi jäänyt purjeen taakse. :D


Saimme köydet kiinni hiukan ennen yhdeksää. Laskimme lipun ja suuntasimme tällä kertaa ankkurimaljoille ihmisten ilmoille.



Väkeä oli paljon, taisimme saada juuri viimeisen paikan. Ihan kaikki muut eivät olleetkaan Saaristomerellä, kuten olimme alkumatkasta epäilleet. 


 


Valimon keittiö oli valitettavasti jo ennättänyt sulkeutua, joten ruuat laitettiin veneessä. Ja mitäpä meillä olisikaan ollut ruokana, ellei halloumi-salaattia. Lisäsin salaattiin muutaman vastanostetun siiklin. Toimi.


Harmi, ettei minulla ollut jalustaa mukana. Korkeimmallakin ISO-arvolla ja omasta mielestäni tärisemättömällä kädellä tämä oli paras otos, johon pystyin. Merkittäköön kuitenkin pöytäkirjaan, että Suomenlinnan kirkkomajakka (vai majakkakirkko?) oli todella, todella tunnelmallinen yövalaistuksessaan. Ja kaikki veneet näyttivät niin kodikkailta, kun kajuutoista kajasteli valoa.


Aamulla miehellä oli asioita hoidettavana kaupungilla, joten me jäimme Laivakoiran kanssa kaksin. Aamukahvin jälkeen teimme pitkän kävelyn. Suomenlinna on kyllä sellainen paikka, että suosittelen sitä ihan jokaikiselle Helsingissä kävijälle. Siellä yhdistyvät merkittävä palanen maamme historiaa, mielettömät maisemat, hauskan kansainvälinen tunnelma, jännittävät rakennelmat ja merellisyys. Lisäksi minusta siinä, että on tavallaan keskellä urbaaniympäristöä ja kuitenkin aivan eristyksissä, on jotain tavattoman kiehtovaa.



 

Tässä ovat likimain ainoat eläinbongaukseni koko kesänä. City-sorsat antoivat tulla aika lähelle kuvaamaan. 

 

Kun suuntasimme lauttarantaa kohti, mies käveli juuri parahiksi vastaan ja sain lounasseuraa.



Lounaan jälkeen odottelimme jonkin aikaa, josko 12 m/s tuuli olisi laantumaan päin. Ei se ollut, joten suunnittelimme laiturista lähdön huolellisesti ja pyysimme naapuriveneen kaverin apuun. Meillä oli syytä varovaisuuteen - toinen naapuri oli nimittäin lähtenyt tuntia aiemmin pienoisella rytinällä. Tuuli tarttui veneeseen ja painoi sen keulaa niin, että meiltä napsahti lipputanko poikki. Halusimme välttää vahingon kiertoon laittamisen ja pohdimme siksi hartaasti lähtömanöövereitä. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja poikkesimme vielä Kauppatorille. Taas oli nälkä. Välipalan luonnollisin ostopiste oli Kauppahalli, josta minä otin lohileivän (terkkuja, Sofié) ja mies kebabin. Laivakoiralla kävi niin onnekkaasti, että kebabia jäi vähän hänellekin. Kun Silja oli lähtenyt, mekin irroitimme köydet ja puksuttelimme pienen matkan kotiin koneella.



Kommentit

  1. Ihania kuvia taas kerran, näitä on kyllä aina niin kivaa katsella. Idyllistä! Ja super kaunis kuva susta myös!

    VastaaPoista
  2. Me istuttiin eilen illalla mattolaiturilla nauttimassa maisemasta. Mulle tuli mieleen, mahdatteko koskaan veneillä Helsingissä. Tässähän se vastaus tuli! :) terkut Punkaharjulta!

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia taas, ja ihan mahtava tunnelma tässä postauksessa. Joskohan sitä pian pääsisi merille.. Suokissakaan en ole tänä kesänä vielä ehtinyt käydä.

    Mä olen muuten bongannut tänä kesänä hurjasti siilejä! Tuntuu etten ole nähnyt niitä vuosikausiin(/kymmeniin) ja tänä kesänä sitten rynnistävät mua vastaan oikein urakalla.

    VastaaPoista
  4. Ootte te aika skönäreitä kyllä. Meidän oli ajatus myös päivänä eräänä pyrkiä Suomenlinnaan, mutta kova tuuli sai muuttamaan suunnitelmia.
    Avomeren puolelle menokin on jo hurja ajatus, vaan vähitellen..kesä vaan on niin lyhyt tällä tahdilla :).
    Navigointi ja purjehdus yhtäaikaa on vielä haasteellista ja hermostuttaa, jos ei seuraavaa maamerkkiä näe.
    Lupasiko lipputangon katkoja teille uuden?

    VastaaPoista
  5. Veera: Voi kiitos, ihana! Päätin julkaista naamakuvan kun onnistuin kerrankin näyttämään valokuvassa joltain muulta kuin ylipainoiselta paviaanilta, joten kehut lämmittävät mieltä erityisen paljon. :)

    Laura: Joo, kyllä me veneillään Stadissakin aina silloin tällöin. Ei kamalan usein, mutta joskus. :)

    Mia: Ai siilejä! ne on sitten söpöjä. Mua vähän harmittaa harvat eläinbongaukset, kun retkillä mun suosikkipuuhaa on nähdä (ja kuvata jos ehdin) erilaisia luonnon asukkaita. Kesälomareissulla ei nähty yhtään lampaita, lehmiä, ei sitten mitään. Mistään hylkeistä nyt puhumattakaan...

    Tytti: Joo, lupasi uuden. :)

    Kyllä muakin välillä jännittää ihan kamalasti, jos näkyvyys on huono, mutta eipä tätä opi kuin tekemällä... Meillä on tietysti se hyvä, että mun mies on ollut vesillä ikänsä. Mä harjoittelenkin joskus juttuja just sillä tavalla, että pyydän häntä olemaan hiljaa ja puuttumaan vasta sitten, jos jotain meinaa oikeasti mennä pahasti pieleen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun juttelet ja oot messissä. :)