Rättipoikkipuhkiloppuslutstop

Vika kurssipäivä on nyt takana ja olo on jokseenkin kaikkensa antanut. Maa keinahtelee hieman jalkojen alla ja poskia kuumottaa. Meillä oli tällä kertaa opena Baltic Cruisingin Juuso, jota en voi kuin kehua. Meillä on käynyt upea tuuri opettajien kanssa - kaikki ovat olleet todella hyviä. Arvostan itse ennen kaikkea rauhallisuutta ja sitä, että annetaan tehdä virheitä ja oppia niiden kautta, eikä puututa ennen kuin oikeasti on pakko. Totta kai, jos vene on tuhoutumassa jonkun toisen veneestä nyt puhumattakaan, tilanteeseen pitää puuttua. Mutta jos mitään hätää ei ole, on hyvä, jos ope antaa oivallukselle aikaa tulla. Sitähän se oppiminen parhaimmillaan on, oivallusta ja onnistumisen elämyksiä.

Tänään harjoituslistalla oli ankkurointi, erilaisten köysienheittoharjoituksia ja man over board. Lisäksi kokeilimme myrskyfokkaa ja hioimme miehen trimmaustaitoja.



Mitä tästä kaikesta sitten saimme? Itse sain varmuutta pinnankäsittelyyn ja kokemusta rantautumisista. Jos nyt tulisi sellainen tilann, että mies ei jostain syystä pystyisikään ohjaamaan venettä, minä saisin sen kyllä ajettua laituriin. Tyylipisteitä ei ehkä kannata vielä jaella, mutta pääasia on, etten jää toimintakyvyttömäksi. Mies oppi paljon purjeiden valinnoista, niiden trimmaamisista ja sai roppakaupalla uusia ideoita laidasta laitaan. Nyt on hyvä mieli lähteä merelle. Perusjutut sujuvat hyvin ja meidän tiimi kyllä pärjää kauniina päivinä. Jos joudumme kovempaan keliin, emme hätkähdä sitäkään, joskaan emme ehdoin tahdoin lähde kovaan tuuleen. Harkinnassa on vielä spinnukurssi loppukesälle, mutta aikataulukysymykset täytyy ratkaista ensin.

Tällaisia fiiliksiä täällä tänään, nyt vain seuraavaa retkeä odottelemaan! Kaiken tämän jälkeen voi kyllä olla, että ensi retkellä pääosassa ovat eväät ja oppien annetaan hautua ja sitten sitä seuraavalla kerralla aletaan hifistellä.

P.S. Ylemmässä kuvassa on kätsä uusi tavara, fendareiden tuollaiset härpättimet. Ne helpottavat kummasti elämää...