What a feeling!

Hermoromahduksen kautta voittoon! Onnistumisen elämys ja oivallus pinnahommista tulivat tänään pienimuotoisen friikahtamisen jälkeen. Aamulla oli aika kova tuuli (ainakin 10 m/s) ja aallokkoakin oli jo. Oli tarkoitus, että me kolme kurssilaista olisimme vuorotellen pinnassa. Kun oma vuoro alkoi lähestyä, tunsin vain ahdistuksen sisälläni ja kyyneleet poskillani. Pinnaan tarttuminen pelotti niin, että en enää tuntenut tietäväni, kumpi on vasen ja kumpi oikea. Baltic Cruisingin Hilkka osoitti viimeistään tässä kohtaa (ei niin, että siitä olisi aiemminkaan ollut epäilystä) mahtavuutensa opettajana ja rauhoitti tilanteen upeasti. Sain rauhassa keräillä itseäni ja sain myös ison skuutin käteeni ja kehoituksen löysätä heti, kun alkaa tuntua liian rajulta. Temppu tepsi ja kun olin rauhoittunut, uskalsin jo minäkin ottaa pinnan ja ohjata ensin tyynemmässä ja sitten ihan kovassakin tuulessa. Ja tiedättekö, yhtäkkiä vain hiffasin sen homman! Jos eilisen jälkeen illalla oli fiilis "apua", niin tänään se on ihan "jessss".

Huominen opetuspäivä onkin sitten viimeinen ja tapahtuu omalla Båtillamme. Voin lämpimästi suositella purjehduskurssien käymistä - olo on kuin eri planeetalta nyt. Ehkä minäkin olen jo ihan oikea purjehtija. Paljonhan on tietysti opeteltavaa, mutta nyt en hetkeäkään kyseenalaista sitä, ettenkö oppisi.

Tänään treenasimme siis aallokossa ajamista, poijun lähestymistä, reivaamista ja tietysti taas jiippejä ja vendoja. Actioniakin päivään mahtui, kun perämoottori mulahti mereen. Se saatiin kyllä noukittua ylös, mutta seurauksena oli se, että tulimme purjeilla laituriin. Päivän loppuunkin saatiin siis ekstrajännitystä. Laituriin päästiin, vene on ehjä, eikä kukaan tippunut veteen. Lisäksi olin saanut lounastunnilla yhdet tosi hyvät uutiset, joten tämä päivä oli ihan huippu. Jes!