Kuinka pitkälle pääsee viidessä päivässä?
Vanha postaus Noora & Noora -blogista
Sain kivan purjehdusaiheisen postaustoiveen viime viikolla. Bertta kysyi, mihin pääsee meidän kotisatamastamme viidessä päivässä ja miten reittimme suunnitellaan. Laitetaan tähän heti alkuun pakollinen disclaimer: riippuu tuulista.
Kaivelin vanhan blogini retkikertomuksia ja totesin, että viidessä päivässä olemme päässeet Espoon Haukilahdesta muun muassa Utöhön. Silloin tuulet olivat hyvin suotuisat ja aloitimme tekemällä pari pidempää päivää. Pidemmällä päivällä tarkoitan tässä sellaisia 10-12 tunnin legejä. Etenimme silloin näin: Haukilahti-Lähteelä-Rödjan-Hanko-Vänö-Utö. Meillä on ollut tapana, että jos suuntaamme Saaristomerelle, yritämme alkuun tsempata ja päästä paikalle mahdollisimman pian. Hangon molemmin puolin on kaksi vähän tylsää selkää ja vähänlaisesti kivoja satamia. The Purjehdusympäristöön päästyä on sitten kiva tehdä lyhyitä päiviä ja nauttia uusien satamien ja niiden ympärysten tutkimisesta. Tietysti, jos viiden päivän sisällä on päästävä takaisinkin, tilanne muuttuu. Utöhön ei kannata mennä myöskään, jos on yhtään aikapainetta, sinne voi kuulemani mukaan jäädä jumiin, jos tuulet yltyvät.
Jos purjehdukselle on kokonaisuudessaan aikaa viitisen päivää, lähempääkin löytyy hienoja paikkoja. Omia suosikkeihini kuuluu muun muassa Stora Svartö (alla olevassa kuvassa), luonnonsatama, jonka ilta-aurinkoinen poukama on kauneudessaan vertaansa vailla. Muita potentiaalisia satamia samalle suunnalle voisivat olla Rödjan, josta saa joskus universumin parhaita savukampeloita ja Stora Herrö, jossa vierailimme viime kesänä ensimmäistä kertaa. Kaikki ovat retkisatamia, joten palveluita niissä ei ole, jos grillikatoksia ja vessoja ei lasketa. Rödjanissa on myös sauna. Kannattaa huomioida, että yhdestäkään näistä ei saa vesitäydennystä ja suunnitella veneen bunkraus sen mukaan.
Emme tee reittisuunnitelmia tunnilleen, koska aina voi sattua kaikenlaista matkalla. Jos jotain suuntaa antavaa matkavauhtia täytyy miettiä, laskemme sen yleensä neljän-viiden solmun pintaan, hiukan tuulista riippuen. Vaikka näkyviin ilmestyvä samaa kokoluokkaa oleva purjevene saa aina aikaan pienet minikisat (ainakin meidän päässämme), emme yleensä ota paineita vauhdista. Hyvä fiilis on tärkeämpää kuin paahtaa narut kireinä täysillä.
Pidempään blogiani ja varsinkin purjehdusjuttujani lukeneet saattavat tässä kohtaa kohottaa kulmiaan, koska olen aina vannonut, etten ole yhtään kilpailuhenkinen. Olen kuitenkin tainnut ottaa pieniä vaikutteita kaimaltani, koska menin jopa lupaamaan miehelleni, että voimme joskus osallistua johonkin pikkukisoihin. Ja saatoin ehkä itse yllyttää häntä trimmaamaan purjeita paremmin, kun eräs purjevene meni meistä ohi tässä taannoin.
Vanhoista puheen ollen, kaivelin tähän postaukseen kuvitukseksi kivoja purjehdusmuistoja parilta ekalta Feni-vuodelta. Kylläpä aika menee nopeasti!
Tänä vuonna emme sitten suuntaakaan Saaristomerelle lomalle vaan tutustumme itäiseen Suomenlahteen paremmin. Ja tiedättekö mitä? Se tapahtuu viikon päästä. Lomakampa!
Sain kivan purjehdusaiheisen postaustoiveen viime viikolla. Bertta kysyi, mihin pääsee meidän kotisatamastamme viidessä päivässä ja miten reittimme suunnitellaan. Laitetaan tähän heti alkuun pakollinen disclaimer: riippuu tuulista.
Kaivelin vanhan blogini retkikertomuksia ja totesin, että viidessä päivässä olemme päässeet Espoon Haukilahdesta muun muassa Utöhön. Silloin tuulet olivat hyvin suotuisat ja aloitimme tekemällä pari pidempää päivää. Pidemmällä päivällä tarkoitan tässä sellaisia 10-12 tunnin legejä. Etenimme silloin näin: Haukilahti-Lähteelä-Rödjan-Hanko-Vänö-Utö. Meillä on ollut tapana, että jos suuntaamme Saaristomerelle, yritämme alkuun tsempata ja päästä paikalle mahdollisimman pian. Hangon molemmin puolin on kaksi vähän tylsää selkää ja vähänlaisesti kivoja satamia. The Purjehdusympäristöön päästyä on sitten kiva tehdä lyhyitä päiviä ja nauttia uusien satamien ja niiden ympärysten tutkimisesta. Tietysti, jos viiden päivän sisällä on päästävä takaisinkin, tilanne muuttuu. Utöhön ei kannata mennä myöskään, jos on yhtään aikapainetta, sinne voi kuulemani mukaan jäädä jumiin, jos tuulet yltyvät.
Jos purjehdukselle on kokonaisuudessaan aikaa viitisen päivää, lähempääkin löytyy hienoja paikkoja. Omia suosikkeihini kuuluu muun muassa Stora Svartö (alla olevassa kuvassa), luonnonsatama, jonka ilta-aurinkoinen poukama on kauneudessaan vertaansa vailla. Muita potentiaalisia satamia samalle suunnalle voisivat olla Rödjan, josta saa joskus universumin parhaita savukampeloita ja Stora Herrö, jossa vierailimme viime kesänä ensimmäistä kertaa. Kaikki ovat retkisatamia, joten palveluita niissä ei ole, jos grillikatoksia ja vessoja ei lasketa. Rödjanissa on myös sauna. Kannattaa huomioida, että yhdestäkään näistä ei saa vesitäydennystä ja suunnitella veneen bunkraus sen mukaan.
Emme tee reittisuunnitelmia tunnilleen, koska aina voi sattua kaikenlaista matkalla. Jos jotain suuntaa antavaa matkavauhtia täytyy miettiä, laskemme sen yleensä neljän-viiden solmun pintaan, hiukan tuulista riippuen. Vaikka näkyviin ilmestyvä samaa kokoluokkaa oleva purjevene saa aina aikaan pienet minikisat (ainakin meidän päässämme), emme yleensä ota paineita vauhdista. Hyvä fiilis on tärkeämpää kuin paahtaa narut kireinä täysillä.
Pidempään blogiani ja varsinkin purjehdusjuttujani lukeneet saattavat tässä kohtaa kohottaa kulmiaan, koska olen aina vannonut, etten ole yhtään kilpailuhenkinen. Olen kuitenkin tainnut ottaa pieniä vaikutteita kaimaltani, koska menin jopa lupaamaan miehelleni, että voimme joskus osallistua johonkin pikkukisoihin. Ja saatoin ehkä itse yllyttää häntä trimmaamaan purjeita paremmin, kun eräs purjevene meni meistä ohi tässä taannoin.
Vanhoista puheen ollen, kaivelin tähän postaukseen kuvitukseksi kivoja purjehdusmuistoja parilta ekalta Feni-vuodelta. Kylläpä aika menee nopeasti!
Tänä vuonna emme sitten suuntaakaan Saaristomerelle lomalle vaan tutustumme itäiseen Suomenlahteen paremmin. Ja tiedättekö mitä? Se tapahtuu viikon päästä. Lomakampa!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos, kun juttelet ja oot messissä. :)