Postikortteja itäiseltä Suomenlahdelta
Vanha postaus Noora & Noora -blogista
Lähtiessämme purjehdimme Kaivarin kautta. Mattolaiturin katselu on joka kerta yhtä hauskaa ja Skifferin kohdalla alkaa aina tehdä mieli pizzaa. Tuuli niin, että sisäreitti houkutteli. Hevossalmen sillan avausta odotellessa tuli jiipin kanssa samalla sekunnilla sellainen puuska, että ison skuutti irtosi. Omaa kulkuvuoroamme odotellessamme korjasimme sen ja ehdimme kuin ehdimmekin suunnittelemastamme avauksesta.
Juhannusaattoa vietettiin Lillfjärdin saarirykelmässä. Siellä on muutama retkisatama, joista valitsimme Hästön. Valo oli täydellinen ja ilta pläkätyyni. Laivis photobombasi kaikki kuvat, jotka mies yritti ottaa minusta.
Erityismaininnat: Hästön laituri ei välttämättä kestä isojen veneiden painoa kovilla tuulilla. Muissa Lillfjärdin saarissa on kalliokiinnitys.
Pyhtään Kaunissaari kuului niihin reissun must see -paikkoihin, jotka ehdimme nähdä. Saimme aurinkoisen päivän, joimme kahvia meren kimallellessa ja söimme savukalaa kannella. Siivosimme veneen. Vanha kalastajakylä oli äärimmäisen viehättävä, satama mukava ja suojaisa. Kävely- ja juoksureittejä riitti ja aamulenkillä keskivauhti oli pudota tosi hitaaksi, kun viidenkymmenen metrin välein oli pakko pysähtyä ottamaan kuvia.
Erityismaininnat: Kyläkaupassa on todella kattava valikoima pienpanimoiden oluita. Meidän suosikiksemme valikoituivat Malmgårdin Dinkel-spelttiolut ja Huvila Pale Ale. Ravintolan varaan ei välttämättä kannata laskea - se oli tavarantoimitusvaikeuksien vuoksi kiinni vierailumme aikana. Vaikka olisi ollut huono sää, olisi silti voinut grillata. Grillauspaikka oli nimittäin rakennettu rantavajaan.
Sumu yllätti pariin otteeseen, joista kertaa toisella olimme satamassa ja toisella merellä. Vaikka olemme joutuneet sumuun monta kertaa, aina sen nopeus, jolla se kietoo kaiken piiloon, yllättää.
Retken alkupään satamiin kuului Porvoo, jossa pitelimme sadetta. Sen tauottua hetkeksi treffasimme ystävämme ja kävimme Johan'sissa syömässä. Ostin Porvoon Paahtimosta paria erilaista kahvia matkamuistoksi. Porvoo on minulle aika vieras, pitää tehdä vielä joku päiväretki sinne erikseen ja ajan kanssa. Nyt oli kova polte irroittaa köydet ja jatkaa matkaa. Sellaista se on pidemmän purjehduksen alussa.
Erityismaininnat: Paahtimoon ovat kuulemma koirat tervetulleita myös sisälle, alakertaan. Tämä oli koko reissun kivoin juttu huomata, että näin on nykyään yllättävän monessa paikassa. Karvakorvan kanssa retkeilevälle on iso helpotus, kun aina ei tarvitse väkisin palella terassilla, eikä huolehtia veneeseen jätetystä lemmikistä. Laivis pärjää kyllä hetken yksin veneessä, mutta pitkäksi aikaa emme sitä mielellämme jätä ilman meitä. Aina kannattaa siis kysyä!
Kotkassa söin yhdet elämäni parhaista lohileivistä Kalamajassa. Paikalliset vinkkasivat miehelle vierasvenesataman saunassa, mihin kannattaisi suunnata, jos mieli kalaherkkuja. Teimme siis aamukävelyn Kuusiseen.
Erityismaininnat: Samalla kun tulee kala-apajille, kannattaa kiivetä myös näköalatorniin. Sinne johtaa lyhyehkö polku ja maisemat ovat hienot. Tornista voi bongata muun muassa Kukourin Fort Slavan, joka on pieni linnoitussaari Kotkan edustalla. Sinne johtavan väylän syvyys oli vain 1,5 metriä (tasan tarkkaan sama kuin Fenin syväys), joten tämä superkiinnostava kohde jäi meiltä näkemättä lähempää.
Yksi niistä paikoista, joissa aurinko helli erityisesti, oli Svartholman linnoitussaari Loviisan edustalla. Saavuimme hyvissä ajoin iltapäivästä ja ehdimme tutkia saaren oikein kunnolla. Näkymät olivat ihan vertaansa vailla ja raunioissa riitti nähtävää. Svartholmassa saatoimme ainoata kertaa koko kesänä kattaa illallispöydän kannelle ja istuskella ulkona pitkään.
Erityismaininnat: Kannattaa mennä opastetulle kierrokselle, niin saa kuulla linnoituksen raunioista kaikki kiinnostavat tarinat. Suomenkielinen alkaa klo 14 ja ruotsinkielinen klo 16, joka päivä paitsi maanantaina.
Vaikka vastoinkäyminen lopetti loman tänä(kin) vuonna lyhyeen, niin tällä kertaa ennätimme onneksi käydä parissa paikassa, joita olimme odottaneet pitkään ja Suomen kaakkoiskulmassa taisivat vallita tilanteeseen nähden koko maan parhaat sääolosuhteet. Ihan joka päivä ei nimittäin satanut ja saimme nauttia tosi kauniistakin keleistä. Sen verran Tammion, Ulko-Tammion, Nuokkojen ja Haapasaaren missaaminen jäivät kuitenkin kaivelemaan, että harkitsemme sitäkin vaihtoehtoa, että jättäisimme Fenin loppukaudeksi Kotkaan, jos sopiva satamapaikka löytyy, ja retkeilisimme sieltä käsin.
Lähtiessämme purjehdimme Kaivarin kautta. Mattolaiturin katselu on joka kerta yhtä hauskaa ja Skifferin kohdalla alkaa aina tehdä mieli pizzaa. Tuuli niin, että sisäreitti houkutteli. Hevossalmen sillan avausta odotellessa tuli jiipin kanssa samalla sekunnilla sellainen puuska, että ison skuutti irtosi. Omaa kulkuvuoroamme odotellessamme korjasimme sen ja ehdimme kuin ehdimmekin suunnittelemastamme avauksesta.
Juhannusaattoa vietettiin Lillfjärdin saarirykelmässä. Siellä on muutama retkisatama, joista valitsimme Hästön. Valo oli täydellinen ja ilta pläkätyyni. Laivis photobombasi kaikki kuvat, jotka mies yritti ottaa minusta.
Erityismaininnat: Hästön laituri ei välttämättä kestä isojen veneiden painoa kovilla tuulilla. Muissa Lillfjärdin saarissa on kalliokiinnitys.
Pyhtään Kaunissaari kuului niihin reissun must see -paikkoihin, jotka ehdimme nähdä. Saimme aurinkoisen päivän, joimme kahvia meren kimallellessa ja söimme savukalaa kannella. Siivosimme veneen. Vanha kalastajakylä oli äärimmäisen viehättävä, satama mukava ja suojaisa. Kävely- ja juoksureittejä riitti ja aamulenkillä keskivauhti oli pudota tosi hitaaksi, kun viidenkymmenen metrin välein oli pakko pysähtyä ottamaan kuvia.
Erityismaininnat: Kyläkaupassa on todella kattava valikoima pienpanimoiden oluita. Meidän suosikiksemme valikoituivat Malmgårdin Dinkel-spelttiolut ja Huvila Pale Ale. Ravintolan varaan ei välttämättä kannata laskea - se oli tavarantoimitusvaikeuksien vuoksi kiinni vierailumme aikana. Vaikka olisi ollut huono sää, olisi silti voinut grillata. Grillauspaikka oli nimittäin rakennettu rantavajaan.
Sumu yllätti pariin otteeseen, joista kertaa toisella olimme satamassa ja toisella merellä. Vaikka olemme joutuneet sumuun monta kertaa, aina sen nopeus, jolla se kietoo kaiken piiloon, yllättää.
Retken alkupään satamiin kuului Porvoo, jossa pitelimme sadetta. Sen tauottua hetkeksi treffasimme ystävämme ja kävimme Johan'sissa syömässä. Ostin Porvoon Paahtimosta paria erilaista kahvia matkamuistoksi. Porvoo on minulle aika vieras, pitää tehdä vielä joku päiväretki sinne erikseen ja ajan kanssa. Nyt oli kova polte irroittaa köydet ja jatkaa matkaa. Sellaista se on pidemmän purjehduksen alussa.
Erityismaininnat: Paahtimoon ovat kuulemma koirat tervetulleita myös sisälle, alakertaan. Tämä oli koko reissun kivoin juttu huomata, että näin on nykyään yllättävän monessa paikassa. Karvakorvan kanssa retkeilevälle on iso helpotus, kun aina ei tarvitse väkisin palella terassilla, eikä huolehtia veneeseen jätetystä lemmikistä. Laivis pärjää kyllä hetken yksin veneessä, mutta pitkäksi aikaa emme sitä mielellämme jätä ilman meitä. Aina kannattaa siis kysyä!
Kotkassa söin yhdet elämäni parhaista lohileivistä Kalamajassa. Paikalliset vinkkasivat miehelle vierasvenesataman saunassa, mihin kannattaisi suunnata, jos mieli kalaherkkuja. Teimme siis aamukävelyn Kuusiseen.
Erityismaininnat: Samalla kun tulee kala-apajille, kannattaa kiivetä myös näköalatorniin. Sinne johtaa lyhyehkö polku ja maisemat ovat hienot. Tornista voi bongata muun muassa Kukourin Fort Slavan, joka on pieni linnoitussaari Kotkan edustalla. Sinne johtavan väylän syvyys oli vain 1,5 metriä (tasan tarkkaan sama kuin Fenin syväys), joten tämä superkiinnostava kohde jäi meiltä näkemättä lähempää.
Yksi niistä paikoista, joissa aurinko helli erityisesti, oli Svartholman linnoitussaari Loviisan edustalla. Saavuimme hyvissä ajoin iltapäivästä ja ehdimme tutkia saaren oikein kunnolla. Näkymät olivat ihan vertaansa vailla ja raunioissa riitti nähtävää. Svartholmassa saatoimme ainoata kertaa koko kesänä kattaa illallispöydän kannelle ja istuskella ulkona pitkään.
Erityismaininnat: Kannattaa mennä opastetulle kierrokselle, niin saa kuulla linnoituksen raunioista kaikki kiinnostavat tarinat. Suomenkielinen alkaa klo 14 ja ruotsinkielinen klo 16, joka päivä paitsi maanantaina.
Vaikka vastoinkäyminen lopetti loman tänä(kin) vuonna lyhyeen, niin tällä kertaa ennätimme onneksi käydä parissa paikassa, joita olimme odottaneet pitkään ja Suomen kaakkoiskulmassa taisivat vallita tilanteeseen nähden koko maan parhaat sääolosuhteet. Ihan joka päivä ei nimittäin satanut ja saimme nauttia tosi kauniistakin keleistä. Sen verran Tammion, Ulko-Tammion, Nuokkojen ja Haapasaaren missaaminen jäivät kuitenkin kaivelemaan, että harkitsemme sitäkin vaihtoehtoa, että jättäisimme Fenin loppukaudeksi Kotkaan, jos sopiva satamapaikka löytyy, ja retkeilisimme sieltä käsin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos, kun juttelet ja oot messissä. :)