Miten purjevene liikkuu

Vanha postaus Noora & Noora -blogista





Kävimme viime viikolla vihdoin iltapurjehduksella. Yöretkistä ei tässä työvuorojen ristipaineessa arvaa edes haaveilla, mutta onneksi illat ovat pitkiä ja valoisia ja arkenakin voi tehdä pieniä irtiottoja. Peruslenkkimme kulkee vähän tuulista riippuen muutaman Haukilahden edustalla sijaitsevan saaren ympäri ja sen aikana ehtii mainiosti unohtaa maalliset murheet. Lisäksi saa nauttia sivutuulen vauhdista, myötiksen lämmöstä ja välillä nousta tiukemminkin tuulta kohti.
Ei-purjehtijat saattavat monesti ajatella, että veneen nopeus on suurimmillaan myötätuulella, mutta itse asiassa lujimpaa pääsee yleensä sivutuulella. Suoraan takaa tulevalla tuulella tuuli työntää venettä eteen päin ja purjeet ovat ikään kuin levyjä, joihin tuuli osuu. Sivutuulella purje toimii samalla tapaa kuin pystyssä oleva lentokoneen siipi. Siiven (purjeen) yläpuoleinen ilmavirta (tai luuvartin eli luun puoleinen) joutuu kulkemaan pidemmän matkan samassa ajassa kuin alapuoleinen (eli suojan eli leen puoleinen). Yläpuolen ilma joutuu siis kulkemaan vauhdikkaammin pysyäkseen tasoissa alapuolen ilman kanssa. Näin syntyy nostovoima.



Ajelemme monesti vuorotellen, mies vähän enemmän. Kun hän on pinnassa (venettämme ohjataan sellaisella kepillä ruorin sijaan), seisoskelen usein tuossa portaalla katselemassa maisemia. Vartalo pysyy tuulensuojassa ja lämpimässä, mutta naama saa nauttia auringosta.



Parin tunnin iltaretkellä evääksi riittää voileipä, joka on helppo valmistaa etukäteen ja syödä vauhdissa. Tällä kertaa välissä oli mozzarellaa, paprikaa ja basilikaa.



Takaisin tultiin tällä kertaa Ison Vasikkasaaren edestä, somaa pikkuväylää pitkin.



Kun satama näkyy, Laivis alkaa aina tohottaa ja juosta ympäri kantta. Se haluaa aina olla auttamassa, kun teen köysiä ja kun olen valmis, se jatkaa häseltämistä. Nyt se ei ole aikoihin mulahtanut veteen sählätessään, mutta on sitäkin sattunut. On sattunut jopa niin monta kertaa, että meillä on ihan oma proseduuri tälle. Jos "koira meressä" -ilmoituksen kohdalla peräköysi tai poijuhaka on jo kiinni, jatkamme rantautumista ja noukimme Laiviksen, kun se on turvallista. Jos mitään kiinnityksiä ei ole vielä tapahtunut, lähestyminen keskeytetään ja koira napataan pelastusliivien kahvasta saman tien ylös. Olemme alkaneet käskeä sen sisälle, jos tiedossa on hankalampi rantautuminen, mutta aina välillä se livahtaa luvatta kannelle, kun silmä välttää.







Tällä kertaa jäimme hetkeksi vielä istuskelemaan veneelle, kun olimme palanneet retkeltä. Ilta-aurinko lämmitti edelleen ja landaussipsit houkuttelivat. Kesä, vihdoinkin!